Social Media

Vihdoin blondi!

29. lokakuuta 2017
Kesällä aloitinkin mun tumman tukan vaalentamisen kohti vaalempaa. Pitkä tumma letti on ollut mun tavaramerkki niin kauan kuin muistan. Silti joka kerta kun näin jollain vaalean tukan - mun ois pitäny saaha se itelleni välittömästi! Pitkään mä mietin ja havittelin vaaleampaa ilmettä mut nyt mä lopullisesti oon tullut lopputulokseen mikä tyydyttää mua edes vähän aikaa. Välillä mä muistelen haikeudella mun mustaa tukkaa ja ikävöinkin sitä. Sitten heräänkin todellisuuteen ja muistan miten tuskainen tämä matka on ollut saada vaaleat hiukset niin, että ne ovat myös vielä päässä. Tummien hiusten tyven värjääminen oli joka kuukausi aina vakio toimenpide, sillä vaalea tyvikasvu näytti aina siltä kuin olisin alkanut kaljuuntua...not very cute.


Miten aloittaa salilla käynti?

23. lokakuuta 2017


Itse kun aloitin salilla käynnin kolme vuotta sitten, olin aivan hukassa. Luojan kiitos avomieheni minut sinne itse houkutteli ja suurin piirtein maanitteli ostamaan salikortin. Ostin itse määräaikaisen sopimuksen vuodeksi, että saisin motivaation pidettyä yllä. 50e kuukaudessa salimaksuun on sellainen summa, että ihan varmasti sinne tulee mentyä vaikka väkisin. Eniten minua jännitti miten siellä toimitaan, teenkö jotain väärin ja miten ihmeessä opin kaikki ne laitteet ja härvelit. Ensikertalaisena kun salille menet, se tavara-ja ihmispaljous tulee suoraan päin näköä. Laitteita, kiekkoja, painoja sekä peilejä on joka nurkassa ja niillä pitäisi jotain osata tehdä. Apua!

Jos menet ensimmäistä kertaa ikinä puntille - ota mukaan kaveri, joka on käynyt salilla pidempään ja joka tietää, miten siellä treenataan. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, usein salille liittyessäsi saat ilmaisen opastuksen salin sisältöön ja laitteisiin. Kannattaa ottaa myös pari PT tuntia, mikäli et ole ikinä salilla treenannut eikä ole kokenutta kaveria saatavilla. Tällöin varmistat turvallisen treenaamisen loukkaamatta itseäsi ja saat hyvän startin treenaamiseen. Minua opetti tekniikoiden saloihin mieheni, joka osasi neuvoa oikeat tekniikat alusta asti ja olen siitä hänelle vielä tänäkin päivänä niin kiitollinen.

Entäs kun siellä on niitä fitness-muijia, voimannostajia ja bodareita? Voin lyödä 100e vetoa ettei ketään kanssapunttaajaa kiinnosta kenenkään tekemiset jos joku nyt vähän tekee miten sattuu. Itsekin menen salilla luurit päässä niin omissa maailmoissa, että en monesti tunnista edes tuttuja ennen kuin he ottavat olkapäästä kiinni. Kaikki ovat joskus aloittaneet nollasta salilla käynnin, joten ei kenelläkään ole varaa sanoa etteikö ensikertalainen saisi harjoitella rauhassa. On hienoa, että saliharrastus kiinnostaa ja siitä halutaan opetella uusia asioita. Sitä paitsi, jos sinulla tulee tenkkapoo etkä osaa säätää jotain laitetta, mikä estää sua vetäisemään kokeneempaa hihasta? Vaikka me ollaan suomalaisia, pitää silti uskaltaa kysyä rohkeasti. Muistan itsekin aloittelijana kun tein maastavetoa enkä saanut kiekkoja ujutettua irti tangosta, tuli vieressä treenaava herrasmies ystävällisesti auttamaan kun vain pyysin. Nykyisellä salillani on myös ns. treenituttuja, jotka tulevat juttelemaan välillä ja kyselemään kuulumisia vaikken edes tiedä heidän nimiään.


Nyt on sitten kortti ostettu, pari ensimmäistä kertaa on takana ja homma tuntuu ihan kivalta. Mites sitten jatkossa? Mieti sun tavoite. Kun määrität tavoitteen itsellesi, muuttuu sun tekosyyt itseasiassa syyksi mennä sinne treenaamaan. Joillekin on helpompaa laittaa jokin iso tavoite ja toisille on helpompi laittaa pieniä välietappeja. Haluatko muokata kehoa kasvattaen lihasmassaa vai onko tarkoituksesi polttaa pelkästään rasvaa? Kaikki nämä vaikuttavat siihen mitä siellä pitää tehdä, jotta tavoite saavutettaisiin. Istu siis rauhassa alas ja mieti asiaa. Tavoite voi myös olla pelkästään, että elämäntavat muuttuvat terveellisemmäksi tai haluat vastapainoa istumatyölle. Jokaisella se on erilainen! Itselläni se on lihasmassan kasvattaminen, joten saliohjelmani ja ruokavalioni on tehty sen mahdollistamiseksi.

Salitreenaaminen vaatii myös varusteita eivätkä toimistovaatteet ihan sovellu moiseen ryskämiseen.  Päälle kannattaa valita joustavat ja mukavat vaatteet, joissa sinun on mukava olla ja liikkua. Niiden pitää olla juuri sellaiset mistä itse pidät eikä niiden tarvitse olla viimeisimmän Nike:n syysmalliston antia. Tarvitset myös sisäliikuntaan sopivat kengät, juomapullon ja pienen pyyhkeen. Kengät antavat tukea ja pitoa esimerkiksi kyykyissä ja jalkaprässissä missä pelkästään sukka voi luistaa levyltä pois. Juomaksi riittää vesi ja pienellä pyyhkeellä voit suojata laitteita tai pyyhkiä hikeä laitteista seuraavaa treenaajaa varten.

Nyt kun meillä on kamppeet, salikortti ja jonkinlainen ohjelma kasassa, on meidän laitettava yksi asia vielä kuntoon. Ruokavalio! Jos itselläsi ei ole hajuakaan miten pitää syödä, kannattaa maksaa siitä ammattilaiselle. Monet ruokavaliot maksavat vain muutaman kympin jossa se räätälöidään asiakkaalle sopivaksi. Jos haluat kehittyä ja saada muutosta entiseen, on sun tehtävä muutoksia vanhoihin tapoihin. Ne ei välttämättä ole kivoja asioita ja vaativat totuttelua mutta se on vain kärsittävä. Lihas ei kasva ilman oikeanlaisia rakennusaineita etkä sä jaksa treenata ilman energiaa. Monesti kun halutaan sitä pyöreämpää pakaraa tai kiinteämpää keskivartaloa, ei ymmärretä sen olevan sama asia kuin kehonrakennus. Jos sä haluat sen pyöreän pepun, sun pitää syödä ja treenata oikein. Suomeksi se tarkoittaa sopivassa suhteessa treeniä ja lepoa sekä tietynlaista ruokavaliota.


Yksi asia mikä tuntuu olevan aina yllätys on lihaskipu seuraavana päivänä. Kun lihaksia rasitetaan uudella tavalla on normaalia, että ne kipeytyvät. Harvoin ne kuitenkaan menevät niin kipeäksi etteikö pystyisi arjessa toimimaan. Lihas tottuu kyllä rasitukseen, mutta jos haluaa kehittyä - on lihastakin rasitettava uusilla tavoilla ;) Näin kolme vuotta itsekin salilla säännöllisesti käyneenä sain lauantaina PT:n johdolla selkäni niin tukkoon, että tuoliin nojaaminen tekee pahaa. Alussa ei kuitenkaan tarvitse itseään niin loppuun vetää ettei olo ole kuin hakatulla. Tähän kohtaan lisätäkseni, treenattu lihas kerää myös nestettä kehoon, joten painosi voi nousta saliharrastuksen alussa useammankin kilon. Älä siis säikähdä tätä kehosi reaktiota, vaan seuraa peilikuvaa ja mittanauhan tuloksia.

Viimeisenä kohtana sanoisin, että hyödynnä netin ihmeellistä maailmaa. Netti on täynnä harjoitusohjelmia, treeniliikkeitä, videoita yms. Joten kun vedät sitä aamupuuroa niin pistä Youtubesta vaikka Ristiotteen jätkien video pyörimään ja katso heidän vinkkejä treenaamiseen. Ei ole mitään pahaa jos et halua näyttää samalta kuin kireät muijat fitness-lavalla mutta treenata voi ihan peruskunnon ylläpitämiseksi. Onhan se kivempi toimia arjessa kun on kroppa mikä toimii ja jaksaa. Itse en ainakaan kaipaa enää sitä väsynyttä oloa, mikä seurasi jatkuvasti sokerin mättämisestä ja liikunnan puutteesta. Joten ensi kerralla kun vähän emmit salille lähtöä, voit miettiä sitä ettet häviä yhtään mitään kun sinne treenaamaan lähdet. Sä vaan voitat siinä yhtälössä.


Varo, tähän harrastukseen voit jäädä koukkuun ;) 



psst...jos haluat seurata arkeani, muista seurata mua snäpissä @tessavain ;) 


Terveellinen ruoka on kallista!

11. lokakuuta 2017
Legendaarinen lause. Ihan kokeilun, huvin ja urheilun vuoksi ajattelin julkaista mun VIIKON kauppalistan laskelmineen, mikä sisältää 5 ateriaa per päivä. Lisäravinteita en tähän nyt laske, koska ne pyörivät ainoastaan treenin ympärillä. Samoin vitamiinit jätin laskematta. Miten paljon mun kokoinen nainen 166cm/67kg tarvii safkaa, että pysytään kivasti plussalla keräämättä rasvaa? Tässä pitää nyt ottaa huomioon, että teen kahta työtä missä seistään ja liikutaan koko ajan sekä teen 4-5 kovaa punttitreeniä viikossa. Tässä on mun viimeisin kauppalista:



Naudan 10% jauheliha 750g 6,89e
Broilerin rintafilee 1kg 9,89e
Kananmunia 2pkt n. 3,00e
Banaania 2kg n. 3,00e
Baby Porkkanoita 5pss 5,15e
Paprikaa 4kpl 5e
Kurkkua 5kpl yht. 1,60e (tällä hetkellä kun kirjoitan tätä oli Prismassa 1e/1kg)
Pakastevihannekset 1pss 450g 2,50e/pss
Sokeroimaton mehukeitto 3prk 7,50e
Laktoositon maitorahkaa 14prk 13,72e
Maistuvampi kaurapuuro 1prk 1,39e
Perunapussi 2kg 1,39e
Riisiä 1kg 2,49e
Omena-mustikka-vadelma piltti 14kpl 3,92e
Maapähkinävoita 1prk 3,89e

Koko laskun summa on aika tarkalleen 72,43e. Aika tarkalleen n. 10,34e/pvä. 

Miten sitten säästää ruokalaskussa? Sorruin itse suhteellisen pitkään hankkimaan mm. lounaani joka ikinen päivä suoraan kaupasta. Ostin lähes aina salaattia, karjalanpiirakoita, rahkaa yms. Monesti lasku reissulta oli 10e. Ai pieni summa? Entäs kun olet sen 6 päivää viikossa töissä? Laskun loppusumma on pyöreä 60e=240e kuukaudessa. Tuonkin rahan voi käyttää kaikkeen muuhun kuin kalliisiin salaatteihin ja nekin voi kaikki tehdä itse. Ratkaisu on siis tehdä ne ruuat kotona valmiiksi ja napata vain jääkaapista mukaan. Teen usein 4 päivän ruuat kerralla, joten mun ei tartte keittiössä muuta tehdä kuin aamu-ja iltapalat. Kaikki on valmiina punnittuna purkeissa eikä tartte alkaa ihmetellä kiireessä mitäs sitä lounaalla sitten söisi?

Mun ruokalaskussa on myöskin tuotteita, jotka pystyy ns. kilpailuttamaan ja ostamaan halvempana. Esimerkkinä mm. laktoositon maitorahka on mun mahalle sopivaa, joten syön siksi ainoastaan sitä ja se on myös kalliimpaa kuin perinteinen rahka. Samoin kaurapuuroa saa ison lootan monesti alle eurolla, mutta syön tuota tiettyä maun takia. Kaikki tämmöset pystyy kyllä sovittamaan niin, että lasku ei ole niin korkea kuin mitä minun tapauksessani. Loppupeleissä ruoka on iso osa mun arkea ja ruuan on oltava ennen kaikkea HYVÄÄ - se on sellainen asia mistä en tingi.


Nyky-yhteiskunnassa helpotetaan kaikki eineksistä lähtien ja musta tuntuu, että ruuan arvostus on laskenut. Eikä arvosteta itseä ollenkaan vaan kiskotaan karkkia joka ilta ja syödään huonosti. Itsekin söin pitkään nopeasti tehtäviä safkoja, eineksiä yms ja ihmettelin vielä päälle kun koulusta/töistä tultaessa oli vedettävä päikkärit. Saatika se miksi paino ei tippunut kun liikuin mielestäni paljon tai se, että saatoin helposti nukkua iltapäivä neljään asti. Sitä oikeasti hyvän ruuan merkitystä ei ymmärrä ennen kuin sen itse itselleen kokeilee. Kaikki ei toimi kaikilla, mutta se variaatio minkä saat toimimaan omalla kropallasi on se optimi. Laadukas ruoka maksaa, mutta mielestäni oma keho on sen arvoinen ettei sille kelpaa muu kuin hyvälaatuinen safka. Suolaa, rasvaa ja sokeria täynnä olevien mättöjen syöminen on sama asia kuin tuhoaisit kropastasi pienen osan joka kerta. Korostan kuitenkin, että silloin tällöin herkuttelu on täysin ok eikä se haittaa mitään, mutta jokapäiväinen herkuttelu ei ole ok. Aikuinen ihminen ei sitä karkkia ja pullaa päivittäin tarvitse. Jos pelkästään perusrunko on ruokailuissa kunnossa - ei tarvitse missään vaiheessa turvautua dieetteihin, pussikeittoihin, mehupaastoihin yms. Joka kerta näen punaista kun joku mainitsee jonkun edellä mainituista.

Etenkin kun nyt syksy on täällä ja varmasti on kivempaa olla kotona kuin lenkkipolulla, on ravinto entistäkin tärkeämpää. Osasyy siihen on myös vähenevä auringonvalo, joten jaksaminen pimeässä on taas iso asia meidän arjessa. Hyvä ja laadukas ruoka auttaa jaksamaan enkä usko, että kenelläkään on mitään sitä vastaan.



Ihanaa syksyä kaikille! :) 

Miten olen muuttunut treenajana vuoden aikana?

10. syyskuuta 2017
*Kaikkien iloksi ja harmiksi tämä ei ole maksettu mainos :D Too bad!*

Mä alotin lokakuussa 2016 ensimmäisen nettivalmennuksen Fitfarmilla. Ostin syyskuun lopussa Bikini Challengen, josta lähti mun aivan uusi taival kohti unelmia. Sitä ennen olin kyllä käynyt pari vuotta salilla ja syönyt vähän mitä syönyt. Herkkuja kului säännöllisesti ja ruokaa söin kun huvitti. Kun ensimmäinen valmennuspäivä koitti, en edes silloin tiennyt mihin päädyn vuoden päästä. Se tyttö, joka kokeilunhalusta osti nettivalmennuksen katsoakseen kestääkö pää ilman herkkuja, tähtää nykyään lavalle. Jotenkin tuntuu hurjalta mitä vuodessa on tapahtunut ja Bullin valmennukseen siirtyminen oli kyllä paras päätös viime talvena. Jarin kanssa fiksatut ruokavaliot ja treeniohjeet ovat auttaneet maksimoimaan oman kehitykseni ja se onkin kannattavaa jos haluaa henkilökohtaisen valmennuksen. Kuulun edelleenkin All Out- valmennukseen mutta menen juuri minulle tehdyillä ohjeilla eteenpäin sekä käyn säännöllisesti näyttämässä kunnon Jarille.




Ensimmäisen Bikini Challengen aikaan menin ensimmäiseen kisaamisesta kiinnostuiden tapaamiseen, joka järjestettiin valmennuksen aikana. Näytin ensimmäistä kertaa mun kuntoa Satu Kalmille ja hän antoi arvionsa soveltuisinko kilpailemaan fysiikkalajeissa. Tuomio tuli, että soveltuisin rakenteeni puolesta paremmin Bodyfitness-lavoille ja kroppani on erittäin sopusuhtainen. Hän otti kehotti minua vaihtamaan ruokavalioni lihasta kasvattavaan ryhmään ja rohkaisi ottamaan yhteyttä Fitfarmin kilpavalmentajaan, mikäli kiinnostuisin kisaamisesta. Ajattelin olevani vielä sen verran lapsen kengissä, että päätin Satun kehotuksesta vaihtaa ruokavalion lihasten kasvua tukevaksi ja jatkoin valmennusta eteenpäin. Ostin heti perään toisen Bikini Challengen joulukuussa 2016, joka alkoi heti tammikuussa 2017. Kyseisen valmennuksen aikana iski pieni kaipuu oikeasti kisaamista kohtaan ja mietin miten voisin edistää asiaa. Kaipaisin siihen ryhmää, jossa olisi samanhenkisiä ihmisiä ja valmentajan, joka tietäisi tasantarkkaan miten sinne lavalle oikeasti kavutaan. Pari tyttöä BC:stä osti Bull's All Outin, joten lähdin myöskin hetken mielijohteesta mukaan.

Jätin siis maaliskuussa 2017 BC:n kesken ja siirryin heti Bullin leiriin kun valmennus alkoi. Aluksi tuntui tosi hassulta, että All Out-valmennuksessa oli ihan eri henki. Tuntui, että tässä valmennuksessa hommia painetaan oikeasti ja heikot jää rannalle ruikuttamaan. Ensimmäisten treenien jälkeen tuntui, että aikaisemmat treenini eivät ole edes olleet kovia. Menin myös samantien ensimmäisiin kimppatreeneihin ja olin onneni kukkuloilla kun pääsin PT:n silmän alle treenaamaan. Motivaatio on kasvanut kasvamistaan viikko viikolta ja vaihtuvat treenit ovat auttaneet fokuksen ylläpitämisessä. Treeneihin et voi lähteä vain suorittamaan vaan sun on käytävä se ohjelma läpi ennen tekemistä. Treenit vaihtuu joka viikko, joten et voi vain roiskia hommaa läpi ja totuttaa lihaksia samaan ohjelmaan. Siksi olen tykännyt tästä syklityksestä koska olen nopeasti kyllästyvä ihminen. En jaksa toteuttaa samaa ohjelmaa monta viikkoa putkeen, jolloin se meneekin jo suorittamiseksi.




Valmennuksen aloitin heti lihasten kasvua(Build) tukevalla ruokavaliolla, jolla olen vielä tänäkin päivänä. Toki se on sisällöltään muuttunut useampaan kertaan ja on aivan erilainen kuin aluksi, mutta idea on sama. 6 viikkoa All Outin alkamisesta istuin jo Jarin toimistossa naamatusten ja kerroin haluavani kilpailla. En ole ikinä kysynyt häneltä suoraan, mutta varmasti hänen tasoisensa valmentaja on kuullut kyseiset taikasanat aika monta kertaa ja on eri asia kuka tekee töitä oikeasti ja kelle kilpaileminen on liikaa. Kyseisellä reissulla mulle jäi jäätävä motivaatiopiikki treenaamiseen, sillä rakenteeni on oikein optimaalinen bodyfitness-lajia ajatellen ja sain uudet ohjeet, joita lähdin noudattamaan. Asenteeni on muuttunut valmennuksen aikana aivan jäätävästi. Olen oppinut ymmärtämään ruokavalion merkitystä entistä enemmän ja myös treenaamaan kuin muuta maailmaa ei olisi. Jos joku tuttu moikkaa mua salilla, ei kannata suuttua etten huomaa moikata takaisin. Uppoudun niin omaan treeniin, etten kuule enkä näe mitään.

Olen kertonut ottaneeni viimeisen viikon "rennosti" eli olen syönyt kyllä ruokavalion rungon mukaan, mutta olen kyllä vetänyt jotain hyvääkin jos on tehnyt mieli. Tämä on ensimmäinen kerta koko vuonna kun uskalsin olla viikon rennosti. Ilman treenejä ja otin rennosti syömisistä. Viimeiset pari päivää olen kaivannut takaisin salille ja kurinalaista syömistä, joten paluu arkeen alkaa taas. Bull's All Out 5 alkaa viikon päästä, joten silloin mennään taas ja lujaa! Se mitä olen nyt kesän aikana tehnyt - olen rakentanut olkapäitä sekä selkää. Syönyt tarkasti ja treenannut, joka hemmetin treenin. Pystyn sanomaan hyvällä omalla tunnolla etten ole skipannut yhtäkään treeniä, vaan kaikki on tehty. Treenejä en ole myöskään suorittanut läpi, vaan olen onnistunut keskittymään niissä ja tekemään liikkeet kohdelihaksella. Olen siksi huomannut, että selän ja olkapäiden treenaaminen on nykyään helpompaa kun itse lihasten käyttäminen on helpottunut. Otin myös kesän lopussa säännölliset hieronnat kuvoihin, joten paketti on aika hyvin kasassa tällä hetkellä.





Mä en ole katunut päivääkään, että lähdin aikanaan mukaan tähän rahkaa syöttävään firmaan. NOT! Yhtäkään purkkia rahkaa ei tartteis edes syödä jos en haluaisi :D Mulla on tällä hetkellä niin varma fiilis tulevasta, että tästä ei muuta voi tulla kuin hyvä. Voin kyllä kertoa, että kehon muokkaaminen on hidasta ja päätä kysyvää hommaa. Mitään et saa yhdessä yössä etkä välttämättä useassakaan yössä. Ruokavaliossa pysyminen ei ole hankalaa kun siitä tulee tapa ja osa arkirutiinia. Mun ei tartte nykyään katsoa edes ruokavaliota kun muistan suhteet ja määrät ulkoa eri ruoka-aineista, jos vaikka ei satu olemaan eväitä valmiina. Mä oon tyytyväinen siihen, että mun ympärillä on ihmisiä, joille mun harrastus ei ole ongelma. Voin kertoa etten söisi yhtäkään purkkia rahkaa enkä menisi sinne salille, jos en nauttisi siitä. Sekin, että nettivalmennuksia tuomitaan parin ihmisen kokemuksen perusteella, ei se anna kokonaiskuvaa valmennuksesta. Jos sä haluat jotain erilaista - sun on tehtävä myös jotain mitä et ole ennen tehnyt. Se on vaan näin. Susta ei tuu liikkuvaa ja terveellisesti syövää ihmistä haaveilemalla sohvan nurkassa vaan sun pitää mennä epämukavuusalueelle ja alkaa tehdä asioita. Kaikkien ei edelleenkään tarvitse harrastaa mitään fitness-lajia, vaan siellä salilla voi käydä ihan muissakin tarkoituksissa.

Mä oon oppinu tän vuoden puolella sen, miltä tuntuu maata jalkatreenin jälkeen lattialla kuolleena ja kelata miten pirussa ajan muka autolla kotiin. Miltä tuntuu kun PT seisoo sun vieressä ja kehottaa tekemään vielä sen viisi toistoa, vaikka sun lihas on jo niin väsynyt ettei se ota enää käskyjä vastaan. Miltä tuntuu herätä paikat kipeänä joka päivä ja miltä tuntuu tuskastella pienenevän vaatekoon kanssa. Voin kertoa etten ole ikinä ollut näin tyytyväinen mihinkään ja en malttaisi odottaa millainen tilanne mulla on vuoden päästä! Se nähdään sitten. Alla on muuten kuva mun uudesta tiimitakista, jollaisen sai tilata All Outissa mukana olevat! Takki on Biancaneven mallistosta ja siihen on kirjoitettu swarovskin kristalleilla taakse valmennuksen nimi ja eteen rintaan myös mun nimi. Tää takki oli joka euron arvoinen!



ALL OUT! 

Lepo

3. syyskuuta 2017
Aika tärkeä asia, mikä unohtuu suurimmalta osalta treenaajista. Itse aloitin nyt poikkeuksellisesti lepoviikon, sillä jäätävä määrä töitä ja treenit ovat syöneet sen verran voimia, että kroppa alkaa näyttää merkkejä väsymisestä. Välillä huomaa ihmisten sanovan, ettei tule huilattua treeneistä ja saatetaan treenata 4-6krt viikkoon useampi kuukausi putkeen kunnes ollaan joko rikki jostain tai muuten vain loppuunajettuja. Lepoviikon alkaessa usein tulee olo, että kilot vain kasaantuu sekä kaikki työ katoaa kun lihaspaineet häviävät. Asia ei suinkaan ole näin.

Pidän lepoviikon yleensä 4-6 viikon välein ja sen ajankohta riippuu täysin treeneistä mitä siihen mennessä on tehty ja miten rankkoja ne ovat. Mitä rankempaa treeniä tehdään, sitä nopeammin se huiliviikko saapuu. Huiliviikolle koutsi on laittanut ehdottoman salikiellon puntin suhteen ja ohjelmassa on ainoastaan kävelyä tasasykkeellä sekä kehonhuoltoa. Itse en myöskään jaksa henkilökohtaisesti mennä salille "pumppailemaan". Jos menen salille asti - treenaan silloin kunnolla. Tällä hetkellä pysyn salilta aivan kokonaan pois ja keskityn huilaamaan täysin. Varasin ensi viikolle jälleen taas hierojan, jotta kehonhuoltorytmi pysyy kunnossa. Tekee hyvää myös mielelle olla enemmän kotona ja tehdä täysin jotain muuta.





Toistaiseksi mun kroppa on palautunut hyvin treeneistä ja lepoviikkojen ajoitus on ollut enemmän kuin kohdallaan. Nyt oli ainoa kerta kun jouduin aikaistamaan lepoviikkoa, mutta mieluummin näin kuin ajaisin itseni aivan piippuun. Itse olen sen verran tekevä ihminen, että varsinaisesti himassa istuminen ilman tekemistä on mulle maailmanloppu. Siltikin on vaan hyvä opetella olemaan tekemättä mitään. Aina ei tarvitse olla joka paikassa eikä kaikkiin kissanristiäisiin tarvitse mennä. Itse aion lepoviikon aikaan ottaa kalenterin kouraan ja suunnitella seuraavat pari viikkoa miten etenen arjessa ja miten paljon töitä otan. Suunnitelma auttaa pysymään arjen pyörityksessä mukana eivätkä lepopäivät jää pitämättä. Ensi viikolla täytän taas vuosia ja siitäkin syystä haluan pitää koko viikon hieman vapaampana. Ajattelin ensimmäistä kertaa koko vuonna ottaa vapaammin syömisten suhteen ja syödä jotain hyvää mikäli mieli tekee sekä juhlia synttärit kunnolla. Sitten jatketaan taas mun arkea.

Siltikin, vaikka se lepoviikko on vaikea pitää - ei sitä kannata skipata. Enemmän mun mielestä kehittyy treenaajana kun oppii oikeasti tunnistamaan milloin se kroppa on väsynyt ja milloin se väsymys on vain mielialasta kiinni. Vanha sanonta "lihas kasvaa levossa" pitää siis kutinsa siinä mielessä, että hermoston ja lihaksiston pitää antaa myös levätä jatkuvalta rasitukselta. Keho tarvitsee palautuakseen ruokaa, joten ruokamäärän pudottaminen lepoviikoille ei myöskään ole välttämättä se ratkaisu onneen. Viikossa ei ehdi tuhota kuntoa, jota on pitkään tehty vaan se ottaa myös paremmin kehityksen vastaan jatkossa. Levon ja ruuan pelkääminen on mun mielestä nykytreenaajien ongelma ja ne kaksi ovat vielä elintärkeitä! Jos jokin osa-alue ei ole kunnossa, se näkyy myös kehityksessä pitkässä juoksussa.


Joskus kuvittelin itse treenaavani kovaa ja lepoviikon pitäminen tuntui aivan pakkopullalta. Nykyään ajatusmalli on muuttunut siihen ettei lepoviikolla edes tee mieli mennä salille ja kroppa on oikeasti väsynyt. Tulee siis tunne, että sen lepoviikon tarvitsee oikeasti. Levon tarve alkaa näkyä ainakin itselläni pitkittyneillä yöunilla enkä myöskään herää aamuisin pirteänä vaan heittelen puhelintani pitkin kämppää kun torkkunappi näyttää keskisormea. Treenin aloitus muuttuu yleensä tahmaiseksi ja sytyn hitaasti aloitettavaan treeniin. Nämä ovat ensimmäisiä merkkejä itselläni siitä, että lepoviikko tekee selkeästi tuloaan. Tärkeää on vain kuunnella itseään ja kehoa, sillä pääsee nimittäin yllättävän pitkälle. Eikä kukaan opi uutta taitoakaan jatkuvasti hinkkaamalla vaan lepo tekee välillä hyvää. Muistakaa siis levätä, sytyttäkää kynttilät ja tuijottakaa hyvällä omalla tunnolla sitä Netflixiä himassa! Mä ajattelin pelata hieman tietokoneella kun on kerrankin aikaa!

Mieti miten kommentoit somessa

16. elokuuta 2017

Miksi nykyään on oikeutettua arvostella toisia "sananvapauden" varjolla?

Miksi ihmisten kiusaaminen netissä on edelleen ok?

Millä oikeudella toinen ihminen määrittää toisen ihmisen rumaksi? 

Kun laitat kuvan julkiseksi, olet antanut luvan sinun ulkonäkösi arvostelemiseen. 

Mielestäni ihmisten somekäyttö on tehnyt sen, että kaikki käytöstavat ja taidot keskustella ovat valuneet viemäristä alas ja netti on yksi villi länsi. Vielä 10 vuotta sitten koulussakin painotettiin ettei nettiin kirjoiteta mitä sattuu eikä sinne lisätä kuvia, joita et halua nähdä vielä 20 vuoden päästä. Nykyään on Facebook, Snapchat, Skype, Instagram, Kik, Ask.fm, keskustelupalstat, Whatsapp jne. jotka ovat mahdollistaneet yhteydenpidon helppouden ja myöskin sen ettei mitään tarvitse sanoa kasvotusten. 

Pohdin aikaisemmassa postauksessani, että miksi on ok haukkua laihaa, hyväkuntoista tai treenattua ihmistä rumaksi JULKISESTI kun taas vastaavasti ylipainoinen ihminen kehutaan kommenteissa rohkeaksi, muodokkaaksi sekä upeaksi? Menehän sinne heittämään sama "Oot ruma" - kommentti (joka on erittäin yleinen fitness-kilpailijoiden kuvissa). Kyseinen kommentointi ei ole ok kummassakaan tapauksessa. Moni yrittää aina vedota siihen, että kuvan julkisen näkyvyyden takia sitä saa arvostella ja kuvassa olevaa ihmistä myös. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen ulkonäköä, valintoja tai elämäntyyliä.  Mitä se on keneltäkään pois mitä toisella ihmisellä on ja sulla ei? Terve kateus on normaalia ja on ihan hyvästäkin, mutta se suomalainen naapurikateus on kyllä niin naurettavaa pelleilyä kuin olla ja voi. Vanha vitsi kertookin suomalaisen olevan maailman ainoa ihminen, joka on valmis maksamaan 100e siitä ettei kaveri saa 50e. 

Hauskinta tässä on se, että nykypäivänä pahimmat arvostelijat netissä löytyvät sieltä ihan aikuisten ihmisten kategoriasta. Ne "Hyi v*ttu"ja "Onpa ruma" - kommenttien heittelijät ovat oikeasti aikuisia ihmisiä, joilla on myös mahdollisesti jälkikasvua. Miettikää jos nämä arvostelijat uskaltaisivat (tiedän etteivät uskalla) ihan kadulla toisen nähdessään heittää samanlaisen kommentin? Tekisivätkö he sen myös lastensa kuullen? Mun on pakko sanoa, että nykypäivän nuoret jopa käyttäytyvät fiksusti ja etenkin sukupolvi, joka on kasvanut Internetin kanssa. He osaavat sitä käyttää ja tietää miten netissä käyttäydytään. Tuntuu, että keski-ikäiset ovat Internetin uusia teini-ikäisiä, joilta puuttuvat käytöstavat. Oksettavimpia ovat aikuiset miehet nuorten tyttöjen kuvien kommenttikentissä. Jätetään siis nämä kommentit vain mielikuvituksen varaan. Pitää ottaa huomioon, että netti on nykyään työväline monille yrityksille ja moni kommenttikenttä vaatii Facebook-kirjautumisen, jolloin kirjoitat omalla nimelläsi. Miltä se mahtaisi näyttää, jos hyvin sujuneen työhaastattelun jälkeen haastattelija näkeekin kommenttisi iltapäivälehden kommenttikentässä aukomassa päätäsi muille julkisesti? Tälläista tilannetta ei edes tarvitse etsimällä etsiä vaan se voi sattua ihan kahvitauolla somea selatessa. 

Sitten nämä kuvakaappaukset. Jokainen älyluuri osaa tämän taidon ja ai että kun joku saakin sen perjantai-iltana parin kaljan jälkeen kirjoitetun kommentin jemmaan, missä arvostelet nuoren tytön vartaloa tai kehotat toista ihmistä laihduttamaan, koska hän on ruma. Puhutaan minuuteista kun yksi kommentti tavoittaa parhaimmillaan tuhansia ihmisiä julkisesti. Facebookin suljetut ryhmätkään eivät suojaa 100% mitään ulkopuolisilta, koska se ei vaadi mitään muuta käyttäjältä kuin kuvakaappauksen keskustelusta ja sen jakamisen eteenpäin jäämättä siitä myöskään kiinni. Monissa ryhmissä keskustelijoita on kymmeniä tuhansia, joten mistä tiedät ettei muka kukaan heistä ota kuvaa keskustelustasi ja tallenna sitä. Näitä asioita ei tule ikinä mietittyä loppuun asti ja netin arkipäiväistyminen on tehnyt siitä ns. huolettoman asian. Koska meidän elämä pyörii netin ympärillä, me jaetaan sinne kaikki. On tiettyjä asioita, joita en itse jaa netissä julkisesti ja siihen tulevat aina kuulumaan tarkka asuinpaikka, parisuhde, kaverisuhteet, perhe, työasiat sekä raha-asiat. Joillekin se on taas normaalia jakaa aivan kaikki someen. Missä on siis nykyään yksityisyys? 

Ensi kerralla kun kirjoitat kommentin someen, mieti muutamaa asiaa mitä voi tapahtua sen kommentin julkaisun jälkeen:

Mitä jos sen lukee sun perheenjäsen? 

Entäs jos sen lukeekin sun esimies?

 Mitä jos joku nappaa siitä kuvakaappauksen ja jakaa sen muille eteenpäin? 

Tuleeko sulle parempi mieli, jos haukut netissä sulle täysin tuntematonta ihmistä?

 Voisitko sanoa saman asian myös päin naamaa?

Haluaisitko itse lukea samanlaista kommenttia omasta läheisestäsi?


Jos epäröit minkään edellä mainitun kohdalla, mieti kaksi kertaa ennen julkaisua.  Some on yllättävän hyvä työväline nykypäivänä, mutta se on myös meidän ihmisten kiirastuli. 

Treenikuulumiset

13. elokuuta 2017
Kirjoittelinkin kesäkuussa, että kävin näyttämässä koutsille kuntoa ja tehtävänä on ollut selän rakentaminen leveämmäksi. Selkä on ollut mun ongelmakohta aika kauan. Johtuen myös selän isoista lihaksista, on niiden hermottaminenkin ollut kyllä aivan omissa sfääreissä. Eilen treenattiin Controlling-tapaamisessa Wolfilla missä olkapäät sai kyytiä ja kävi hyvin selväksi, että lapatuki vaatii erityistä huomiota. Helposti annan treenin mennä väärällä lihakselle kun tuki häviää lavoista. Kiinnitin myös selkätreenissä huomiota tähän ja heti tuntui selkälihaksissakin paljon paremmin(tai sitten se johtui eilisestä rääkistä takaolkapäille :D).  Alla olevista kuvista ylimmäinen on otettu 28.6.2017 ja alempi on 7.8.2017. Jotakin pientä sinne on tarttunut ja töitä vielä riittää, mutta hyvä uutinen on ainakin että oon oppinut treenaamaan selkää kunnolla.




Yläkroppaan tuntuu edelleen tarttuvan helposti kaikki treeni eikä sen suhteen ole ollut ongelmia. Ainut ongelma on alituinen jalkatreenien vihaaminen. Niitä en opi kyllä rakastamaan, vaikka rakensin aika pitkään hermotuksenkin kuntoon takareidelle ja pakaralle. Viime kesänä treenasin aika paljon jalkoja, mikä voi olla osasyy sille etten niiden treenaamista fanita enää.  Hammasta purren tulee tottakai tehtyä tarkasti jokainen jalkatreeni mikä mulla ohjelmassa on. Tajusin myös, että tämä Controlling-jakso on mennyt aivan hurjaa vauhtia. Nyt alkaa viikko 13, joten tästä on enää kuukausi kun uusi All Out 5 alkaa! Mihin tämä aika meni?! Just oli maaliskuu ja ensimmäinen All Out alkoi Bikini Challengen jälkeen. Oikealla tiellä kyllä ollaan ja treenimotivaatio ei ole kokenut mitään isoja kolauksia. Oikeastaan nautin tästä, että treeni kulkee ja tuloksia tulee. Kesän aikana nyt oli kaikenlaisia kissanristiäisiä ja joistakin jättäydyin kokonaan pois ihan keskittyäkseni treeniin ja pysyäkseni ruokavaliossa.  Laskin just äsken, että tuhosin koko kesän aikana tasan kolme suklaalevyä, joista viimeisimmän ihan hiljattain ja ihan vain siksi koska mä voin. Niihin ei mun elämä ole kaatunut eikä tule kaatumaankaan 8) 

Yksi asia mikä on pari päivää ollut mielessä on ihmisten negatiivinen asenne. Myös koutsi puhui eilen meidän treeniryhmälle ihmisten negatiivisuudesta sekä negatiivisesta suhtautumisesta asioihin ja oli oikeassa, että nykymaailmassa on liian helppoa huudella sininen lenkki suussa sohvalta somessa ihmisille törkeyksiä. Viimeisin oli isompi paskamyrsky Fitfarmin sivuilla erään treenaajan muutoskuvissa ja kyllä hävetti itseänikin aikuisten ihmisten puolesta. Miten nykyään on ok haukkua ihmisiä rumaksi somessa, mutta naamatusten asiaa hyssytellään? Väitän, että tällä hetkellä pahimmat örvelöt ja peikot netissä ovat lähes poikkeuksetta aikuisia ihmisiä. Teinien ja lasten pelleilyn nyt vielä ymmärtäisin mut aikuiset... Kun olin itse nuori teini-ikäinen, silloin painotettiin ettei nettiin kirjoiteta mitä sattuu vaan aina harkiten, koska ne jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi sekä myös kuvat ladataan samaa ideologiaa noudattaen.


 Muutoskuvissa olen nähnyt meidän All Out-porukan kuvia ja ihmiset ei ymmärrä miten helvetin ison työn se kehon treenaaminen vaatii. Ne kaikki pikadieetit, rasvanpoltot, pussikeittokuurit ja kahen viikon salikuurit on ihan naurettavia juttuja tämän homman rinnalla. Se, että pystyn itse syömään sen suklaalevyn kun haluan vaatii sen, että mulla on runko minkä mukaan menen 100% mun ajasta. Sitten sinne voi tulla joku poikkeama silloin tällöin, mikä on normaalia. Se joka päiväinen herkkujen mättäminen taas on normaalista kaukana, koska jokainen tietää mitä ne keholle tekevät pitkässä juoksussa. Jostain kumman syystä treenaaminen ja sitä tukevasti syöminen on ihmisille jäätävä ongelma. Miksi treenattua ihmistä on ok haukkua rumaksi, yököttäväksi tai steroidihirviöksi mutta lihavaa ihmistä ei saa haukkua ällöttäväksi, läskiksi tai rumaksi? Se joka tietää tähän vastauksen niin kertokaa myös minulle. Mielestäni ketään ei saa haukkua eikä kukaan ole siihen mitenkään etuoikeutettu. Joku kerta kirjoitan oman postauksen tästä asiasta, joten jätetään tämä nyt tällä kertaa tähän. 

Joka tapauksessa odotan kovasti valmentajan tapaamista viikon päästä! Jotenkin on tosi kiva mennä näyttämään kuntoa, koska tiedän tuloksia tulleen ja huomaan sen itsekin. Yhtään treeniä en ole kesän aikana skipannut vaan joka helkkarin treenin olen painanut salilla ja nyt painan entistä enemmän kaasua. Aloitin juuri kaksi viikkoa sitten toisessa työpaikassa ja teen nyt kahta työtä päällekkäin. Arki siis koostuu käytännössä vain töistä, salista ja himassa olemisesta. Ei tarvitse ihmetellä mitä mä arkisin teen tai jos mua ei välttämättä huvita lähteä mihinkään viikonloppuna. Myös isoin muutos tulee tapahtumaan salin suhteen, sillä irtisanoin nykyisen salisopimukseni GoGo:lla ja siirryn toiselle salille. Fitness24Seven kiinnostaa aukioloaikojen puolesta ja se mahdollistaa treenien tekemisen milloin vain. Nykyinen rajaa treenimahdollisuksia vain liikaa. Pitää nyt vielä katsoa jäänkö sinne vai mitä tapahtuu. Muutoksia siis tulossa ja viikon päästä ruokavaliot ja treeniohjelmat saa kyytiä!!

Näitä et varmasti tiennyt musta!

6. elokuuta 2017

1. Olen oikealta ammatiltani kosmetologi, mutta en ole tehnyt kyseistä hommaa päivääkään enkä
tule ikinä tekemäänkään. Teen nykyään kahta työtä. Päätyöni on kodintekniikan parissa ja sivutyöni kaupan kassalla.

2. Ratsastin aikanaan yli 10-vuotta ja minulla on ollut oma hevonen(kuvassa oleva Mari <3). Kilpailin ahkerasti kouluratsastuksessa ja opiskelin myös ratsastuksenohjaajan tutkintoa.

3. The Sims 4 on paras peli ikinä!

4. Kahvi on mustaa kultaa...ilman (vähintään) kahta kupillista kahvia ei mun aamu lähde käyntiin.

5.  Vihasin aikaisemmin liikuntaa sekä terveellisesti syömistä :D Se tuntui jotenkin turhalta ja liian tarkalta. Mietin myös joskus miten joku voi elää jopa puoli vuotta ilman suklaata...


6. Mä en voi treenata jos mun treenivaatteiden värit riitelee keskenään :D esim. punainen toppi ja vihreät housut. Sattuu silmiin jo pelkkä ajatus. Mietin aina huolella mitä laitan päälle.

7. Rakastan meikkaamista, kosmetiikkaa ja kaikkea niihin liittyvää! Seuraan koko ajan mitä meikkirintamalla tapahtuu ja ostan kuumimmat tuotteet itselleni. Siltä myös näyttää mun meikkivarastokin...

8. Josta päästäänkin seuraavaan kohtaan, että aloitin meikkauksen opettelun vasta 18-vuotiaana Youtube-videoiden avulla.

9. Olen aika impulsiivinen rahan käytön suhteen. Jos haluan jotain, ostan sen. Pidän kyllä kuitenkin huolen ettei homma mene aivan överiksi talouden kustannuksella.

10. En osta ikinä feikkejä. Vaikka miten materialistiselta tää kuulostaakin! Jos haluan jonkun merkkituotteen niin ostan sen aina aitona.


11. Halusin pienenä ja vielä lukiossakin poliisiksi. Haaveet romuttui siinä kohtaa kun selvisi, että näköni on liian huono poliisin ammattia ajatellen. Hakisin poliisikouluun vielä tänäkin päivänä mikäli näkö olisi kunnossa.

12. Mä fanitan oikeasti Kardashianeja :D Sano muut mitä sano! Keeping Up With The Kardashians on mun lempparisarja! Rakastan myös heidän meikki-ja hiustyylejä yli kaiken ja usein kopioinkin etenkin heidän meikkejä ja otan niistä inspiraatiota.

13. Minua ei ole kiusattu koulussa. Mitä nyt pientä nimittelyä kakarana ja muutamat akkojen kissatappelut yläasteella mutta en ole ikinä ollut mikään koulukiusattu. Välillä se tuntuu hassulta kun muutenkin ihmisiä kiusataan todella paljon nykyään ja kiusattiin myös minunkin kouluaikana.

14. Haluan isona yrittäjäksi enkä halua olla loppuikääni jonkun palkkalistoilla.


15. Minulle on tehty yksi "kauneuskirurginen" toimenpide. Huuliani on täytetty hieman hyaluronihapolla. Päivääkään en kyseistä toimenpidettä ole katunut eikä sitä kukaan ulkopuolinen huomaisi jos en itse siitä kertoisi. (Joku kysyy kuitenkin joten kyllä, se sattui!)

16. Käytin värillisiä piilareita viisi vuotta sen takia, etten pitänyt oikeasta silmien väristäni. Kesän 2016 jälkeen en niitä ole enää ostanut ja totuttelin oman silmien väriin. Oikeastaan vaaleampi hiusten väri auttoi oman värin hyväksymisessä.

17. Disneyn lastenleffat on parasta mitä ihminen on ikinä tälle pallolle keksinyt! Katson myös paljon nuorille suunnattuja romanttisia teinileffoja -ja sarjoja. Siitäkin huolimatta, että olen kohta 26-vuotias.

18. Mua ärsyttää suunnattomasti välillä ihmisten saamattomuus. Etenkin se ettei olla valmiita näkemään asioiden eteen yhtään vaivaa mutta valittaa kyllä jaksetaan.

19. Kyllästyn jatkuvasti mun hiusten väriin ja vaihdan sitä tosi usein. En osaa ikinä päättää onko tummanruskea letti parempi kuin vaalea. Tällä hetkellä kyllä rakastan mun vaaleaa tukkaa! Mun kaverit tuntee tän tuskan kun jatkuvasti kärsin mun hiusten takia.


20. Olen maailman surkein hiusten laittaja. Olin kyllä ihan eri jonossa kuin siinä, missä niitä hiustenlaittotaitoja jaeltiin. Mun hiukset muistuttaa lähes aina pienen peikkolapsen tukkaa enkä osaa esim kihartaa niitä kunnolla...

21.  Mä oon joskus vetäny "dieetin" missä koko päivä vedettiin salaatilla ja rahkalla. Sit kun ilta tuli - oli ok vetää suklaata ja täydentää energiavaje sillä. Eikä tää ole edes vitsi(Vaikka miten haluaisin sen olevan ja naurettaisiin tälle yhdessä). Kuvittelin ettei se ylimääräinen 500-1000kcal haittaa mitään...

22. Muutin Tampereelle yksin neljä vuotta sitten. Täällä ei esimerkiksi asu yhtäkään mun sukulaista vaan kaikki asuvat Pohjois-Savon ja Oulun alueella. Joskus se on aika masentavaa kun välimatkaa on satoja kilometrejä.

23. En ole oikeastaan ikinä onnistunut telomaan itseäni pahasti (*kop kop*). 7-vuotiaana mursin värttinäluuni oikeasta kädestäni, mutta muuten olen säästynyt pahimmilta haavereilta. Siitäkin huolimatta, että aikanaan tuli hevosen selästäkin pudottua varmaan satoja kertoja.


Uusia kosmetiikkatuotteita #2

21. heinäkuuta 2017
AIKAISEMPI POSTAUS "UUSIA KOSMETIIKKATUOTTEITA #1"


Laitetaas seuraavaa osaa tulille ja katotaan taas porukassa mitä Cocopandan paketti sisälsi! Osa näistä on ostettu Emotionista, mutta kirjoittelen kyllä alle mistä mikäkin tuote on peräisin. Pääsääntöisesti näitä kaikkia pitäisi löytyä hyvin Sokoksilta sekä Cocopandan verkkosivuilta! Kerroinkin edellisessä postauksessa, että uusin hieman mun meikkihommia, joten tässäpä näitä nyt sitten taas on! Heti kättelyssä näkyvä meikkipussukka on itse asiassa Cocopandan paketissa saapunut ja sen pääasiallinen tarkoitus on majoittua mun käsilaukkuun. Normaalisti säilytän kaikki meikit, hajuvedet, ripsiliimat jne. aivan sekaisin laukun pohjalla. Tämän virka on siis pitää ne joten kuten samassa paikassa. Käsilaukun vaihtuessa mielialan mukaan tää on myös helppo siirtää laukusta toiseen ilman, että puolet tavaroista jää väärään käsilaukkuun. 






 Siveltimet on elintärkeitä ja kerroinkin, että aikaisemmin olen pärjännyt ihan pelkillä kiinasta tilatuilla Real Techniques kopioilla. Nyt päätin uusia mun siveltimet aivan uusiin ja aitoihin siveltimiin. Kiinan siveltimet toimii...tai no miten tän nyt sanoisi. Toimii ja toimii. Mitä nyt karvat irtoilee, välillä lähtee harjasosa irti ja välillä jälki on epätasaista. Näillä uusilla siveltimillä on kyllä meikkaaminen mennyt aivan uusiin sfääreihin ja kyllä ymmärrän miksi näitä on hehkutettu ympäri nettiä. Kaikki eivät näiden nimeen vanno, mutta multa kyllä tulee täydet pisteet näille vermeille! Ainakin kun vertailukohtana on oikeasti ne kiinan ihmeet. Paketissahan oli meikkivoidesivellin, poskipunasivellin, varjostussivellin sekä luomivärisiveltimiä. Siveltimet löytyivät alennuksesta ja näiden koko hinnaksi muodostui n. 48e. 

Koska on myös kesä niin rusketus ja auringon ruskettama iho on niin 5/5! Ostin sitten Cocopandalta Makeup Revolutionin paletin, joka sisältää pari korostusväriä ja aurinkopuutereita. Näillä saa tosi upeaa hehkua kasvoille jos haluaa hieman arkenakin piristää kasvoja. Pigmenttiä tulee näistä todella paljon, joten en suosittele siveltimen tuikkaamista kauheella kiireellä nappiin ja siitä suoraan naamaan :D Ihan vinkkinä; Makeup Revolutionin meikit ei ole hinnalla pilattuja laatuun nähden, joten jos on tiukka budjetti niin tämän merkin tuotteet kannattaa nappailla ostoskoriin! Tälläkin paletilla oli hintaa Cocopandan sivuilla n. 8-9e. 








Hiusten vaalennuksen jälkeen olen alkanut meikata kulmakarvatkin hitusen vaaleammaksi kuin mitä tummien hiusten kanssa (ofc). Emotionissa käydessäni mukaan tarttui NYX:in Tame & Frame kulmaväri sävyssä Blonde ja kulmakynä sävyssä Ash Brown. Etenkin Tame & Frame väri on aika kilpailukykyinen Anastasia Dip Brow Pomaden kanssa(joka myös löytyy multa sävyssä Medium Brown) ja etenkin Nyxin pomade on hintaansa nähden aivan loistava. Myös kulmakynästä lähtevä pigmentti on erinomainen, joten tää tulee jäämään mun hyllyyn aivan varmasti. Kummatkin tuotteet maksoivat n. 10e kappaleelta.

Tykkään itse aika paksusta ja peittävästä meikkipohjasta, mutta sitten siitä saa liiankin helposti aika kakkumaisen näköisen sekä myös tunkkaisen. Ostin NYX:in Liquid Illuminator- voiteen, jota voi käyttää sekä korostusvärinä, meikin alla tai meikkivoiteeseen sekoitettuna. Olen aivan kylmästi levittänyt tän kasvoille ennen meikkivoidetta ja todennut tuotteen toimivan siinä, jos halutaan luonnollista hehkua meikkivoiteen läpi. Tuote levittyy hyvin ja eikä sitä tarvitse laittaa isoja määriä edes koko kasvoille. Kaikki arvet ja näpyt saa siis peittoon ilman tunkkaista vaikutelmaa! Tämä sattui mukaan Emotionista ja hintaa putelilla oli n. 9e.





Jengi varmaan on suhteellisen kartalla mun vikaan menneestä eyelinerin ostosta? Tai viimeistään näki siitä snäpistä. No, löysin ihan Emotionin hyllystä mustan rajausvärin, eikä tämä taita siniseen.  Maybellinen liner kyllä levittyy hyvin, tällä on helppo tehdä kaunis rajaus kunhan sulla on riittävän pieni sivellin, mutta ainut miinus on vedenkestävyyden uupuminen. Päälle täytyy tuputella ohuella siveltimellä mustaa luomiväriä niin ettei tämä lähde leviämään luomille ja pitkin silmiä. Ulkoisesti voit alkaa muuten muistuttaa pesukarhua tai pandaa, kumpiko lie nyt sitten lähempänä totuutta. Tietenkin siinä kohtaa jos sulla on missio näyttää kyseisiltä otuksilta niin skippaa edellinen vinkkini.

Ilmaisten postarien toivossa Kylie Jennerin kynsilakka löysi tiensä ostoskoriin sävyssä Karamel. Sävy on todella kaunis nude ja tää oli kyllä ihan nappivalinta heräteostokseksi. Hintaa taisi olla huikeat 3e. Nyt kun mun meikkikaappi on suhteellisen kunnossa, on oikeastaan hyvä tekosyykin meikkailla aina kun on aikaa. Etenkin nyt kun on siveltimet ja muutkin hommat kunnossa. Tämmöisenä pienenä kosmetiikkafriikkinä on niin kiva ostaa kerralla paljon, mutta nyt toistaiseksi ei kyllä ole tarvetta ostaa yhtään mitään lisää. Keskitän mun voimavarat shoppailun sijaan treenaamiseen ja työntekoon.


Oliko sulla jotain suosikkia näistä tuotteista vai oletko kokeillut itse jotain näistä?

Pahin vastustaja olet sinä itse

16. heinäkuuta 2017
Edelleen eletään aikaa kun fitness- skene jyllää ja joka paikka on täynnä treenattuja vartaloita, lehdet täynnä fitness-urheilijoiden vinkkejä kesäkuntoon pääsemisestä ja netti täynnä blogeja, jotka sisältävät kotitreenivinkkejä ja ruokaohjeita. Personal Trainereita on joka kulmalla ja kaikilla on omat valmennuksensa. Vähemmästäkin on ahdistavaa jos ei mahdu ns. "muottiin" treenatusta ihmisestä, joka tähtää lavoille tai sua ei vois vähempää kiinnostaa isojen rautojen kanssa ähkiminen vaan arvostat enemmän terveellistä elämää ilman fitness-juttuja. Musta tää on aivan fine ja ei kaikkien todellakaan tartte mennä kilpalavojen kautta pystyäkseen elämään terveellisesti. Itse harrastan fitness-lajia ihan siksi, koska onhan se nyt pirun helmi laji! En sen takia, että minulla olisi pakkomielle olla hoikka tai kärsisin kovista itsetunto-ongelmista.



Miksi silti se ylipainon laihduttaminen on niin pirun hankalaa ja miksi jokainen tuntuu olevan dieetillä? Aina sanotaan, että jos se olisi niin helppoa, ei tässä maailmassa olisi yhtään ylipainoista. Sosiaalinen media vääristää aika rumasti tällä hetkellä miltä näyttää ihminen, joka liikkuu säännöllisesti, syö terveellisesti välillä herkutellen ja pystyy hoitamaan työnsä sekä perheensä jaksaen hyvin arjessa. Tuntuu, että jokainen ihminen on jokin superihminen, joka handlaa 10 eri projektia, hoitaa yrityksensä, perheensä, bloginsa, raha-asiansa ja kisadieetin ongelmitta onnistuen vielä haalimaan pari pystiä fitness-urheilusta. Mä oon aina ollut itse mukavuudenhaluinen, eikä mua vielä pari vuotta takaperin kiinnostanut pätkän vertaakaan nousta sohvalta ylös. Mutta asia, mitä arvostan eniten on vanhemmilta opittua. Opin ettei mitään tässä maailmassa saa ilman, että näkee itse vaivaa ja tekee asian eteen töitä. Eikä ihan vähän töitä vaan paljon töitä. Mitään ei saa ilmaiseksi ellet oo sattunu syntymään kultalusikka suussa tai voittamaan lotossa. Mutta edes edellä mainituilla asioilla sä et saa laihdutusta onnistumaan ilman kirurgin auttavaa veistä.

Se mihin itse kaaduin aikanaan monta kertaa oli se ikuinen laihdutus. Mä ajattelin aina, että nyt alkaa dieetti ja kaikki kiva jää loppuelämäksi pois. Ruokavalio oli niin surullinen, että liian vähäisen energiansaannin takia sorruin usein takaisin sinne herkkuhyllylle kun kroppa huusi hiilaria ja ylipäänsä safkaa. Siksi mua puistattaa kun näen naisten tuskailevan ettei 1000kcal päiväsaannilla paino putoa ja kaikki turhauttaa. Uskallus syödä on iso mörkö nykyään ja kaikkea mahdollista vältellään kun toi ja toi on epäterveellistä ja tätä pitäisi syödä. Jos en tähtäisi kilpailemaan, söisin mitä todennäköisemmin aivan perus kotiruokaa, salaatteja, smoothieta, rasvoja, rahkaa, hedelmiä, marjoja, leipää..Eiku hei, mitä mä höpötän. Mähän syön noita kaikkia tälläkin hetkellä! Oikeasti ei tartte puputtaa sitä salaattia päivästä toiseen, kiskoa purkkitolkulla rahkaa eikä herätä aamu viideltä lenkille.


Mä en tänäkään päivänä vielä ymmärrä miten pystyin olemaan monta vuotta "ikuisella dieetillä". Joka maanantai se alkoi ja joka perjantai se loppui. Viikolla kun joku kysyi mua mäkkäriin, en lähtenyt mukaan koska piti kattoa mitä syö. Perjantaina kun joku soitti kaljalle, olin jo valmiiksi kaverin alaovella juomat kassissa valmiina reivaamaan. Nykyään ruoka on iso mörkö ja jatkuvasti kohutaan mikä aiheuttaa syöpää ja toisesta saat sydänkohtauksen. On myös totta, että uusia pikaruokaloita on länsimaissa järkyttävästi ja kaikki tehdään liian helpoksi. Ainoa asia mitä et voi tehdä helpoksi itsellesi on se, että teet päätöksen ja pysyt siinä. Sitä ei voi yhteiskunta sulle määrätä tai käskeä, vaan se on tehtävä itse. Matkalla varmasti tulee persmäkeä, turhautumista ja epäonnistumisia. Mutta kaikki se vaiva on itse tehtyä, ei kenenkään muun auttamaa tai tekemää. Viikko sitten kuulin hyvän ajatuksen liittyen kilpailemiseen: "Fitness-kisoissa ei kilpailla muita vastaan vaan sä olet itse itsesi pahin vastustaja" ja mun mielestä se pätee kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Sanotaanko näin, että viimeisen viikon aikana olen miettinyt matkaa minkä olen kulkenut tähän asti. Se tie ei ole ollut helppo eikä tule olemaankaan jatkossa. Silti olen päättänyt, että mä onnistun siinä mitä teen ja mun päätökseen ei vaikuta muiden mielipide. Ihan sama kuinka monta kertaa kaadun, nousen silti aina ylös. Itsehän esimerkiksi lopetin Instagramissa melkein kaikkien suomalaisten -ja ulkomaalaisten fitness-kilpailijoiden seuraamisen. Tein tämän ratkaisun jo ennen kesää ja se oli paras päätös ikinä. Tunnuksillani on maximissaan joku 5-10 urheilijaa, joita seuraan ihan muiden syiden takia kuin heidän kondiksen takia. (Johtuen myös siitä, että he edustavat 90% eri fitness-lajia kuin mihin itse tähtään ;)) Oikeastaan tykkään heidän asenteestaan ja elämänilostaan miksi seuraan heitä. Syy seuraamisen lopettamiseen oli siinä, etten mä kaipaa niitä "motivaatiokuvia" ja en halua nähdä muiden kuntoa tai tekemisiä vaan keskityn omaan tekemiseen täysin ja menen #bestversionofme - ideologialla eteenpäin. Tästä oli puhetta myös kisatapaamisessa viikko sitten ja tajusinkin, että juurikin oma tekeminen merkkaa enemmän kuin muiden kyttääminen ja seuraaminen. Jokaisen kroppa on omanlainen enkä mä tuu saamaan kenenkään muun ruotoa, vaikka maksaisin itteni kipeäksi. Myönnän kyllä, että kyllä mäkin välillä katon kateellisena jonkun fitness-urheilijan vartaloa, mutta toisaalta mä olen tällä hetkellä eniten tyytyväinen itseeni kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten enkä mä enää ramppaa vaa'alla kauhistellen sen lukemaa. Mulle on pääasia ettei paino laske nyt tällä hetkellä, koska silloin mun lihasmassan kasvatus ei kyllä ole optimitilassa.



Se pakonomainen laihdutusajatus on kadonnut vuosien mittaan enkä mä jaksa miettiä paljonko mulle tulee kaloreita päivässä. Noudatan mulle tehtyä suunnitelmaa ja treenaan paljon koska se on ihan törkeän kivaa. Jos en esimerkiksi ikinä kilpailisi, treenaisin silti ainakin 4krt viikossa salilla, lenkkeilisin ja söisin suurin piirtein samalla tasolla kuin nytkin. Lähtisin ehkä helpommin viettämään iltaa kavereiden kanssa ja söisin miettimättä sen pullan kahvin kanssa, mutta nyt haluan keskittyä täysillä ohjelmaan mitä valmentajan kanssa on suunniteltu. Siksi mä oon sitä mieltä, et jos sua ei kiinnosta se salilla pyöriminen niin miksi sinne pitää mennä? Vain siksi, että yhteiskunnassa se on nyt kuuminta hottia ja pitää laihduttaa? Ei! Liikunnan pitää olla mielekästä. Joku nauttii vain kävelemisestä, toinen ratsastamisesta(kuten minäkin aikanaan melkein 15-vuotta!), toinen pyöräilystä ja yksi nauttii futiksesta tai lätkästä. Mä ite tykkään salitreenistä pirusti ja siksi mulle ei ole ongelma käydäkkään siellä. Elämäntapamuutos vaatii sen, että sulle se syöminen tai liikunta ei ole "pakko". Sun pitää ottaa huomioon, että elämäntapamuutos kestää nimensä mukaisesti sun loppuelämän ajan ellet taas tee uutta muutosta jossain vaiheessa suuntaain tai toiseen. Monet mun tutut ovat varmasti kuulleet kun sanon, että on "pakko vetää paljon hiilaria ruualla tai tänään sitä on vähemmän". Okei, se kuulostaa siltä et koko homma on pakkopullaa, mut todellisuudessa ison hiilarimäärän syöminen kerralla tuntuu välillä siltä kuin vetäis kännit. Sen idea onkin potkaista mun aineenvaihduntaa pysymään hereillä.

Mun mielestä siinä kohtaa kun jostain asiasta tulee sulle "pakko", se on hyvä lopettaa samantien. Sun ei ole pakko lopettaa karkinsyöntiä mut sä voit herkutella jollain vähän terveellisemmällä vaihtoehdolla tai vähentää sitä karkin määrää. Mä ite rakastan saksanpähkinöitä ja banaania. Voisin vetää niitä iha törkeästi liikaa tällä hetkellä, vaikka leffan aikana. Jos sulla on "pakko" mennä töihin  joka aamu ja ajatus puistattaa, on aika vaihtaa duunipaikkaa. Joidenkin mieli voi taas vaatia sen, että on hetken aikaa pakko tehdä jotain, että se jää tavaksi. Siinäkin toisaalta nähdään ihmisten olevan yksilöitä.  Itselle kun tulee tämä fiilis:  "Hitto kun tänään on pakko treenata ja väsyttää sekä kroppakin kinnaa", otan silloin lepopäivän tai kaksi heti päälle. Mä en mene ikinä treenaamaan jos oikeasti oon väsynyt ja kroppa huutaa lepoa. Pieni väsy ei haittaa mutta yleensä monen päivän työputki ja treenit ajaa kropan aika loppuun. Yleensä silloin olen päivän tai kaksi pois treeneistä ja sitten taas homma kulkee. Mulle nykyään mielen ja kropan hyvinvointi on oikeasti tärkeä asia ja haluaisin, että kaikilla ihmisillä olisi hyvä fiilis ilman turhaa stressiä. Siksi kirjoitan paljon näistä asioista, koska haluan sanoa asiani jossain edes ääneen.


Nautitaan jokainen kesästä sitten rannalla maaten tai urheillen sekä mansikoita syöden <3 

Uusia kosmetiikkatuotteita #1

12. heinäkuuta 2017
Tein pienen inventaarion mun meikkikaappiin ja heittelin siinä samalla myös vanhentuneet meikit roskiin. Samalla tuli mietittyä mitä täydennystä mun kokoelma tarvitsisi oikein kipeästi. Ilta kuluikin sitten Cocopanda.fi - sivustolla ja löysinkin tuotteet mitä tarvitsin. Tuotteet ovat itse ostettuja eikä niitä ole saatu.

Tilauksessa saapui mukana paljon kehuttu Fudge Clean Blonde Shampoo, joka on siis sävyttävä hopeashampoo. Kerroin jo edellisessä postauksessa, että hiuksiani on vaalennettu ja niistä löytyy oranssin ja keltaisen sävyjä aika komeasti. Vaalennus onnistui purkamaan yllättävän hyvin tummanruskeaa väriä ja kiitin onneani ettei hiuksiani tummennettu kestovärillä. Kevytväri irtosi todellakin hienosti hiuksista! L'orealin hopeashampoo ei toiminut yhtään mun peikkotukassa ja se vain lähinnä kuivatti hiuksia. Tätä on kehuttu myös kosteuttavaksi tuotteeksi mutta erittäin vahvaksi. Tuote osoittautui ensimmäisellä käyttökerralla erittäin loistavaksi ja edellisestä postauksesta "Tummasta vaaleaksi"voit lukea mun kokemukset tuotteesta.



Hands Up! Mä niin rakastan contouring-tekniikkaa ja ostin voidemaiset vermeet sitä varten! Smashit Cream Contour Palette löysi siis tiensä mun ostoskoriin. Mulla contour-värejä on kyllä puuterimaisena vaikka muille jakaa mutta voidemaiset ovat kyllä puuttuneet varmaan vuoden verran mun kokoelmasta. Nyt löysin hyvän paletin sävyltään, missä on voidemaiset varjostus- ja korostusvärit, joten näiden käyttöä odotan kyllä innolla. Odotan oikein, että pääsen meikkailemaan kunnolla!

Real Techniques- monitoimisivellin setti sekä eyeliner-sivellin. Mulla on tähän mennessä ollut vain yksi kyseisen merkin sivellin ja jo yksinään se maksoi 30e...Sairaan hintainen. Löysin tän paketin alesta 18,90e ja klikkasin sen samantien ostoskoriin. Kaipailin kunnon puuteri- ja varjostussivellintä joten tästä paketista ne mulle löytyi. Matkassa tuli myös silmiin yksi häivtyssivellin. Eyeliner-siveltimen otin kaveriksi kun sellaista en ole tähän päivään mennessä omistanut. Nykyiset siveltimet ovat oikeasti kiinakamaa, joten ajattelin alkaa uusia ne pikkuhiljaa ihan kunnon siveltimiin. Kiinan siveltimet ei oikein jäljeltään ole mitään parasta laatua.







Duon musta ripsiliima. Tartteeko sanoa mitään? Tän merkin liima on ollu mun luotto jo monta vuotta. Hukkasin pari kuukautta takaperin mun edellisen Duon liiman ja sen aikaa olen pärjäillyt Kissin liimalla. Kyseinen liima on kyllä aivan kuraa ja saa pitkin päivää olla liimaamassa ripsiä uusiksi kiinni. Käytän siis irtoripsiä päivittäin mun arkimeikissä, joten niiden pysyvyys on asia mistä en tingi. Tää on siis näkyvästi musta ja kuivuu mustaksi eli jos se ei sulle ole vaihtoehto - kannattaa ostaa se ihan perus Duon liima, joka kuivuu läpinäkyväksi. NYX Photo Loving Primer. Tää on ollu nyt viimeiset pari kuukautta mulla meikin pohjustusaineena ja on kyllä ollut hyvä tuote! Ostin nyt uuden kun edellinen vetelee viimeisiä henkäyksiään.

Snäpissä kerroinkin jo tuosta Youngbloodin eyelinerin olleen hukkaostos. Tuote oli kuivunut purkkiinsa ja siitä ei irronnut kyllä väriä ei sitten yhtään. Siitä lähtikin palautetta verkkokaupalle, koska tuotteen käyttäminen on mahdotonta. Edit// Tuote korvattiin uudella, Cocopandan asiakaspalvelu toimi nopeasti ja jouhevasti! Iso peukku siitä!

Joka tapauksessa mun meikkivarasto on kuin pohjaton kaivo. Uusin yleensä kerralla paljon ja olen vähän aikaa ilman, mutta kerron myöhemmin mitä muuta mukavaa täydensin mun meikkiarsenaaliin ;)

Tummasta vaaleaksi - prokkis #1

7. heinäkuuta 2017
Mä oon tunnettu siitä, et vaihdan hiusväriä melkein jatkuvasti. Noh...taas se aika koitti kun hiuskriisi oli kovimmillaan melkein viikon verran eikä loppua näkynyt ollenkaan. Pistin snäppiin kyselyä, että tumma vai vaalea tukka heti ensmmäisenä kesälomapäivänä ja yllätys..vaaleat hiukset voitti kyselyn. Tuumasta toimeen siis, ensin piti miettiä miten alan kotikutoisesti vaalentamaan hiuksia ja tottakai mulla oli teipit päässä, jotka vaativat irroituksen ja hiukset kunnon pesun alle.

Kaupassa muistin, että L'orealilta oli tullut uusi vaalennusväri ja sitä oli kehuttu, joten perinteisen värinpoiston sijaan, nappasin kyseistä putelia kolme pakettia matkaan. Samalla vertasin myös värikoodit, että lähden taittamaan tulevan oranssin sekä keltaisen sävyt pois ja päädyin ihan perus L'orealin kevytväreihin sävyihin 600 dark blonde ja 1010 Light Iced Blonde.. Tummin meni tyveen ja vaalein latvaan. Vaalennusainetta mulla oli kolme pakettia, tummaa Dark Blondea yksi paketti ja kaksi pakettia Light Iced Blonde-sävyä.




Koko projekti alkoi teippipidennysten irroituksella ja siihen mulla on pidennysteipin omat poistoaineet olemassa, joilla ne lähti kivuttomasti päästä eikä omia hiuksia katkennut juurikaan. Myöskään teippiä ei jäänyt omaan tukkaan killumaan, jota saisi viikkotolkulla repiä sieltä irti. Mun teippipidennys oli Dreamhairilta ostettua ja sanotaanko näin, että tukkaprojektiin mut ajoi surkea pidennyshius mitä ostin kyseisestä firmasta. Hius hamppuuntui heidän omilla hoitotuotteilla pikkuhiljaa enemmän ja enemmän käyttökelvottomaksi. Noh..olihan ne 500e investoinniksi ihan kivat 2kk ajan. Alkuperäisessä letissähän mulla oli sekoitettuna heidän harmaata väriä, joka hamppuuntui ensimmäisenä. Sen poistatin välittömästi hiuksista ja menin reilu kuukauden pelkällä ruskealla. Rahallinen menetys aika isosti, mutta olen ainakin taas viisaampi. Tein kyllä reklamaation mutten jaksanut alkaa palautella hiuksia heille arvioitaviksi. Totesin helpomman tien olevan se, etten rahojani laita heidän firmaan enää ikinä.

Kunnon pesun tehtyäni hiuksiin, kuivasin ne ja sekoitin heti kättelyssä kaksi purkkia vaalennusainetta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ennen vaalennuskäsittelyä levitin rankalla kädellä hiusöljyä hiuksiin koska...kaikki tietää mitä vaalennus tekee hiuksille ja nyt kuitenkin tehdään sitä kampaajan painajaista eli kotikäsittelyä. (Otan osaa silmienne puolesta jos joku kampaaja sattuu tätä lukemaan) Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta kun värjään tai vaalennan radikaalisti hiuksia kotikutoisesti. Yleensä ajaudun häntä koipien välissä kampaajalle, vaikka talvella uhkasinkin etten enää koske itse hiuksiini. Tarvitsin vaan selkeästi jonkun projektin mun kesälomalle :D













Kun hiukset oli vaalennettu kerran, jälki muistutti enemmän tai vähemmän tipunkeltaista kuontaloa ja se kyllä näytti justiinsa perus kotivärjätyltä. Mun hiusten latva ei ottanut juurikaan enempää osumaa vaalennuksesta kuten kuvista näkee. Se on nimittäin ollut tuossa kunnossa jo kauan! Kävin kampaajalla viimeksi toukokuussa ja hänen kanssa tultiin lopputulokseen ettei latvaa lyhennetä koska pidennys ei mene muuten sekaisin tukkaan. Ruskea irtosi suhteellisen hyvin hiuksista pois enkä uusinut enää vaalennuskäsittelyä. Kun hiukset oli jälleen kuivattu, sekoitin kaksi muuta väriä omiin purkkeihinsa ja aloin tekemään ensin tyveä sävyllä 600 Dark Blonde ja vaaleamman sävyn levitin suoraan latvaan. Operaation ja viimeisten värien pesun lopuksi heitin hiuksiin L'ANZA:n hiusmaskin, joka tuli Henryn beautyboxissa mukana, koska takana oli todella kova käsittely hiuksille. Lopputulos on yllä olevassa kuvassa vasemmalla puolella. Itselläni on myös kampaamotuotteet hiuksille muutenkin kotona, joten hiusten pesu hoitui näillä tuotteilla.

Varmaan huomaatte suhteellisen ison sävyeron kuitenkin oheisessa kollaasissa? Tein taittokäsittelyn Fudge Clean Blonde shampoolla hiuksiin, että sain taitettua tuon oranssinkeltaisen pehkon ehkä vähän järkevämmäksi peikkotukaksi. Kyseinen tuote tuli jäädäkseen mun hyllyyn, sillä näin isoa muutosta en millään hopeashamppoolla ole saanut aikaiseksi. Iltahämärä ehkä hieman tummentaa oikean kuvan lopputulosta, mutta se ei silti ole enää oranssi eikä keltainen! Vaan ne on hiukset! Täähän olin prokkiksen ensimmäinen osa. Vaalennus jatkuu jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi ylläpidän kuontaloa hopeashamppoolla ja tyvi on nyt suhteellisen lähellä mun omaa väriä. Eli värjäyskierre on oikeastaan katkaistu. Tavoitteena on vaalea latva ja jokin ruskeahko tyvi, joten ehkä siihen päästään ajan kanssa.


Jos jollakin jäi kaivamaan mun pidennyshiuksen alkuperä, se tulee tässä. Tilaan mun hiukset Foxylocksilta Englannista. Pidennys, jonka näette kollaasissa on puoli vuotta vanhaa, pesty monen monta kertaa, värjätty, lämpökäsitelty ja silti se on jäätävän upeassa kunnossa. Pieni ero näihin Rapunzelin ja Dreamhairin jouhihiuksiin? Kyllä. Rahalle saa todellakin vastinetta ja toimitus on todella nopea. Itselläni on 20" pidennys ja paketti sisältää 165g hiusta. Suosittelen erittäin lämpimästi!



Luithan postaukseni Henry Harjusolan Beauty Boxista? Lue postaus "TÄSTÄ"

Kiinnostuitko Foxylocksin pidennyksistä? Tästä linkistä "FOXYLOCKS" pääset heidän sivuilleen!

Viikon salikielto

5. heinäkuuta 2017
Mulla on jälleen lepoviikko päällä ja arki tuntuu niin toimettomalta. Ei tartte kulkea salille ja takaisin, ei tartte pestä niin paljon sheikkereitä, kippoja ja kuppeja. Ruokailuissa nyt ei tietenkään ole jouston varaa yhtään ja sille tehty suunnitelma jatkuu ennallaan, vaikka treenejä ei nyt olekaan. Vaikka tämä ns. "jouten olo" turhauttaa ja paljon, on tälläkin oma merkityksensä kehittymisen suhteen.

Ekan Bikini Challengen aikaan vuosi sitten muistan kun lepoviikko alkoi. Kroppa tuntui edelleen siltä, että treeniä voisi painaa ja ajatus salilta pois olemisesta kauhistutti. Ohjeetkin sai, että pumppailemassa oli luvallista käydä pienillä painoilla. Hieman alitajunnassa oli pelkoa, että viikon levon aikana lihakset katoavat, lihon taas vanhoihin mittoihin ja salille paluu tulee olemaan hanurista. No, oikeastaan jälkimmäinen noista toteutui mutta kumpikaan edeltävistä asioista ei. Silti minä tein ne pumppailutreenit koska en ns. "uskaltanut olla salilta pois". Nykyisessä valmennuksessa bodaustreenikielto on ehdoton lepoviikon ajan eikä siitä jousteta. Oikeastaan kun on tottunut treenaamaan kovaa, ei ne "pumppailutreenit" enää kiinnosta. Lihas kasvaa levossa, joten viikosta toiseen hinkkaaminen ei ainakaan edistä kuntoa. Myös hermosto tarvitsee osansa levosta. 












Tämän kevään ja kesän aikana olen oikeasti oppinut miltä tuntuu kun kroppa ja mieli väsyy. Treenit on viety niin limiiteille, että suoraan sanottuna ajatus punttitreenistä ennen lepoviikkoa ei miellytä pätkän vertaa. Treenaaminen on oikeasti mukavaa ja mielelle hauskaa puuhaa, joten kyllä muutaman viikon treenin jälkeen sitä lepoa kaipaa. Mulla ainakin levon tarve näkyy ensimmäisenä yöunissa eli kroppa käy hieman ylikierroksilla. Nukahtaminen on hieman vaikeaa ja vastaavasti herään usein väsyneenä, vaikka olisinkin onnistunut nukkumaan 9h yön aikana. Verraten siihen, että ensimmäisellä treeniviikolla levon jälkeen pystyn toimimaan ihan perus 7-8h unilla, nukun syvää unta ja herään virkeänä aamulla, vaikka kello soisi klo 6.30. 

Punttitreenit tuntuu erittäin veteliltä ja salille lähtö on todella vaikeaa lepoviikkoa edeltävällä treeniviikolla. Vastaavasti ruuat kyllä maistuu, siinä ei ongelmaa ole ollut.  Mulla ainut "luvallinen" treeni lepoviikoilla on kävely ulkona. Kummasti sekin tuo vastapainoa sille salin nurkassa örisemiselle ja isojen levyjen liikuttelemiselle. Oikeastaan tällä viikolla on nyt aikaa tehdä kaikki hoitamattomat asiat pois alta ja tehdä jotain jo etukäteen, sillä arjen alkaessa se aika on erittäin rajallista. Huomaan sen tämän blogin ylläpidossakin, että mm. kuvien ottaminen ihan kuvailemalla ei ajallisesti onnistu kovinkaan usein. Pyhitänkin aina vapaapäiville useamman blogipostauksen suunnittelutalkoot ja teen niitä monesti ennakkoon useamman. 


Mainitsinkin, että lepoviikon jälkeen se kynnys salille menemiseen nousee. Moni kokee tätä samaa ihan varmasti pidemmän salitauon jälkeen. Sitä kynnystä pitää moni treenaaja myös mörkönä ja niin myös minä. Lihaspaineet katoavat vartalosta eli ruoto tuntuu erittäin löysältä ja ensimmäinen treeni levon jälkeen kulkee yhtä hyvin kuin mummo metrin lumihangessa. Tässä kohtaa aina kysytään sitä päätä ja motivaatiota vain jatkaa. Itse usein palaudun jo aika hyvin lepoviikosta ja saan rytmistä kiinni nopeastikin, mutta kyllä silloin ensimmäisenä treenipäivänä sitä motivaatiota kysytään ja paljon. Lepo nyt kuitenkin on kehonhuollon kannalta erittäin tärkeä eikä sitä pidä skipata. Oikeastaan koutsi sanoi aika hyvin: "Mikäli et tunne tarvetta lepoviikolle, et treenaa riittävän kovaa".  

Instassa ja snäpissä jengi on varmasti bongannu mun tukan. Kesälomalla sille tehtiin "pientä" vaalennusta ja projekti on hieman kesken(koska kuka nyt kerrasta tummasta letistä saisi vaalean? Just asking..." Teen kyseisestä prokkiksesta omaa postausta lähiaikoina ;)