Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen miettinyt työpäivän jälkeen kodin eteisessä, että miten ihmeessä saan kasattua itseni illan salitreeniin. Toinen paha tilanne on myös seuraavan päivän iltavuoro, jolloin punttitreeni on edessä klo 7.00 aamulla. Nämä ovat tilanteita missä joutuu aina henkisesti kamppailemaan itseään vastaan. Mukavuudenhaluisena ihmisenä, myös aamuaerobiselle lähtö monesti pistää mietityttämään, että miksi ihmeessä mä tätä teen. Siinä kohtaa myös yleensä tulee se välähdys ja syy myös mun toiminnalle.
Joskus minuakin kiinnostaa se aamuaerobinen tai punttitreeni yhtä paljon kuin istuminen muurahaispesään. Se on ihan normaalia eikä se tarkoita pään hajoamista tai luovuttamista kuten moni sen mieltää. Itse jos olen nukkunut huonosti, päivä on ollut pitkä tai olen juonut liian vähän vettä - on silloin todella väsynyt olo ja treenaamaan lähtö on vaikeaa. Välillä tulee myös kunnon laskuja, jolloin tekee mieli vain heittää vetoremmit naulaan ja siirtyä pitsin nypläykseen. Sen verran itselläni on ainakin luonnetta, että luovuttaminen ei tule kysymykseenkään. Ei missään tapauksessa.
Yleensä kahvikupin ja pienen oman hetken sekä oman tsemppauksen jälkeen on fiilis loistava ja lähden salille aika nopeastikin. Etenkin pitkän työpäivän jälkeen joudun monesti ottamaan tunnin verran lukua kotona, että saan riittävän fokuksen tulevaan treeniin. Monesti myös motivaation laskiessa mietin mun tavoitetta ja unelmia. Miksi mä toimin näin ja jos poikkean ruokavaliosta, pääsenkö mä mun tavoitteeseen? Onko keho nyt niin väsynyt, että tarvitsen ylimääräisen lepopäivän vai onko se mun mieli, joka ei halua nyt vain treenata ja keskittyä siihen täysillä? Isoin muutos ajatusmaailmassa on tapahtunut lepopäivien suhteen ja oikean väsymyksen erottamisen mielentilasta. Treenin skippaaminen erittäin väsyneenä ei tee minusta luovuttajaa eikä se estä minua kehittymästä, päinvastoin!
Aikaisemmin mä menin salille treenaamaan mun saliohjelmaa. Hyvä yritys sinänsä mutta viimeisten viikkojen aikana olen oppinut menemään salille treenaamaan itse kohdelihasta. Olen jotenkin hoksannut sen, että miten se tuntuma saadaan perille ja miltä tuntuu kun se lihas on oikeasti treenattu loppuun. Uusi valmennus tuo myös motivaatiota mutta jotenkin nyt tuntuu erilaiselta. Bikinin aikaan fiilis meinasi usein tuntua siltä, että valmennus ei etene ja sama kaava toistuu vain koko ajan. Toisen peräkkäisen BC:n kohdalla se ns. arki iski vasten näköä. Kaipasin vaihtelua treeneihin ja syömisiin, joten siitäkin syystä motivaatio on taas korkealla.
AIM'N TREENIHOUSUT TÄÄLTÄ
TAFFERIT TÄÄLTÄ
Monesti buustaan motivaatiota myös uusilla salivarusteilla. Myin kirpputorilla kuluneella viikolla kaikki liian isot vaatteeni pois ja päivitin treenivarusteisiin mm. uuden Niken topin ja kahdet uudet Aim'n- merkkiset treenihousut. Nämä housut ovat olleet jatkuvasti loppu House of Brandonilta ja heti kun sain sähköpostiin tiedon, että kokoani on taas varastossa - lähti rahani pankkikortilta yhtä nopeasti. Kummatkin housut ovat olleet jo tositoimissa ja niiden istuvuus on aivan omaa luokkaansa! Todella hyvät jalassa ja korkea vyötärö on aina plussaa! Jos motivaation saa pysymään ylhäällä jopa materian avulla, ei sekään väärin ole. Loppupeleissä se muutos kuitenkin lähtee omasta pääkopasta ja halusta.
Minua motivoi kilpailuhenkisenä ihmisenä kisat sekä myös hyvä olo ja jaksaminen. Jaksan paremmin arjessa kun syön hyvin ja säännöllisesti eikä kroppa petä kun pidän sen kunnossa. Kaupan päälle yleensä saa kohentuneen ulkonäön ja paremman fiiliksen! Kaikkien ei tarvitse kilpailla eikä tähdätä edes sinne käydäkseen salilla. Kuntosali on kaikkien paikka ja loistavin liikuntamuoto pitää itsensä monipuolisesti kunnossa.
Miten sinä pidät oman motivaatiosi yllä jos urheiluharrastus alkaa tökkiä?