-14kg

Keväällä 2015 olin vanhempieni luona vierailemassa pitkästä aikaa ja olin aloittanut paria viikkoa aikasemmin lenkkeilyn. Ajattelin, että fitnessblogeista kopioidut ruoka-aineet ja päivittäinen lenkkeily varmasti toisi ison muutoksen kroppaan ja sikspäkki näkyisi jo ennen kesää. Nousin puntarille toivoa täynnä ja tuloksen nähtyäni kyyneleet vain nousi silmiin - puntari näytti 82kg. Lenkkarit jäivät eteiseen, säännöllinen syöminen jäi ja seisoin jälleen karkkihyllyn edessä miettien millä tukahduttaisin pahan olon. Tätä jatkui kesän yli. Alkoholi auttoi pahaan oloon, sillä humalassa tunsin itseni aina hyvännäköiseksi ja upeaksi ihmiseksi. Selvinpäin tunsin oloni vain ihmishirviöksi.

Tuosta päivästä pari kuukautta eteenpäin nykyinen mieheni suostutteli minut mukaan kuntosalille ja 1.8.2015 mä olin ensimmäistä kertaa treenaamassa maastavetoja sekä opettelin käyttämään jalkaprässiä. Olin täysin koukussa siitä hetkestä alkaen. Tänä aamuna nousin vaa'alle ja aamupaino näytti 67,4kg. Nykyään paino ei ole minulle se juttu, koska varmasti olen onnistunut korvaamaan ison osan rasvaa lihaksilla, mutta pakko myöntää etten lukion ensimmäisen luokan jälkeen ole kertaakaan painanut näin vähän. Pituudellanikaan kun en päätä huimaa, sillä varrestani löytyy mittaa huikeat 166cm. BMI:n mukaan olen nippa nappa normaalipainon ja lievän ylipainon rajoilla, mutta sillä mittaustekniikalla heitän täysin vesilintua.

Jokainen on kaunis omalla tavallaan. En ole kertaakaan seissyt peilin edessä aikuisiällä (selvinpäin) ja tuntenut itseäni hyvännäköiseksi - ennen kuin nyt tänä vuonna. Olen aina ollut iso, rintava ja persevä. En ole ikinä ollut täysin varma itsestäni, enkä ole uskaltanut tehdä asioita mitä haluan vain sen takia, etten ole sinut itseni kanssa. Jos esitin jonkun oman mielipiteen, pieni ääni sisällä sanoi heti: "Mitä tuo toinen ajattelee nyt minusta?" ja "Eihän vatsamakkarat tai paksut käsivarret nyt näy?". Vedin lähes aina vatsaa sisään mahdollisimman paljon näyttääkseni hoikemmalta kuin mitä oikeasti olin. En ikinä ottanut itsestäni kokovartalokuvia - saati julkaissut niitä sosiaalisessa mediassa. Blogia en ikinä aloittanut pitämään kunnolla, sillä tunsin itseni vain lihavaksi, epäonnistuneeksi ja hyödyttömäksi ihmiseksi. Kuka minun juttujani silloin lukisi? Loppupeleissä olen oivaltanut, että elän vain kerran. Voin joko jatkaa samaa rataa kuin ennen ja itkeä peilin edessä huonoa oloani tai voin mennä eteenpäin hymyssä suin elämästä nauttien. Minusta jokainen saa olla sen näköinen ja kokoinen kuin itse haluaa - pääasia, että viihtyy omassa kropassa ja tekee asioita mitä itse elämältään haluaa. Se ei vaadi fitness-elämäntapaa eikä punttisalia, vaikka minun kohdallani se oli asia minkä elämääni tarvitsin. Minusta jokaisella pitäisi olla oma intohimo mitä toteuttaa elämänsä aikana eikä ole väliä mikä se sitten ikinä onkaan.

Usein kuulen ettei minun kannattaisi treenata ja syödä näin tarkasti mitä teen nyt. Olen myös oikeasti saanut kommenttia, että näytin paremmalta ennen kuin miltä näytän nyt. Minun mielestäni muiden mielipiteillä ei ole pätkänkään vertaa väliä. En ikinä vaihtaisi sitä fiilistä, minkä saan punttitreenin jälkeen siihen, että vedän viikonloppuna pään täyteen ja makaan kolme päivää krapulassa(Eikä tämä ole edes vitsi). Täysin absolutisti en edelleenkään ole ja silloin tällöin voi ottaa alkoholia hyvässä seurassa, mutta se perinteinen joka viikonloppu tapahtuva kännääminen on mun elämästä ohi. Jotenkin hassua, että pelkästään itsetunnon kasvu voi vaikuttaa näin paljon ihmiseen - näin se vaan on. Sitä Tessaa, joka itki peilin edessä, kännäsi viikonloput, söi miten sattuu ja joka ei uskaltanut edes suutaan avata, ei tule kukaan enää näkemään - ikinä.

Syömällä paljon kiinteytyy - Häh?!

Nyt keväällä jokainen Iltalehden artikkeli on täynnä laihdutusvinkkejä, nettivalmennusten jako kukoistaa sosiaalisessa mediassa sekä naiset että miehet pohtivat kovasti ensi kesän rantakuntoa. Viime aikoina olen huomannut somessa orastavan laihdutusvimman ja ihmiset kyselevät toisiltaan vinkkejä mahdollisimman nopeaan painonpudotukseen. Kauheimmat vinkit ovat liikkuneet hiilihydraattimäärän radikaalilla pudotuksella eli karppauksella ja jotkut neuvovat vähentämään ruuan syöntiä, koska pienillä ruokamäärillä ei enää liho. Suurin osa kuitenkin pyrkii pääsemään sokerikoukusta eroon. Osittain on totta, että on syötävä alle kulutuksen laihtuakseen. Mutta mikäli treenaat säännöllisesti, ei niukka ruokavalio ole hyväksi. Etenkin jos tavoitteena on se unelmapeppu, timmi keskivartalo tai allien kadottaminen. 

Kuntosalibuumi on edelleen suomalaisilla päällä ja ihan varmasti jengi pohtii miten saadaan optimaalisia tuloksia. Tästä ovat paasanneet monet Fitness-ammattilaiset sekä Personal Trainerit, mutta silti tämä asia tuntuu vaivaavan ihmisiä ja syöminen on oikeasti vaikeaa. Itsekin lukeuduin tähän vielä viime vuonna kun luulin, ettei edes puhdasta ruokaa voi syödä enempää kuin 1700kcal päivässä, mikä menee siis jo erittäin alhaisella määrällä treenaavalle ihmiselle. Vielä kaupan päälle tuli ihmeteltyä miksi mitään ei tapahdu, vaikka treenasin kovaa?! Syynä oli vain ruuan puute. 

Moni nainen on myös dieetillä jatkuvasti vuodesta toiseen ja ruoka on iso mörkö. Jokainen dieetti hidastaa aineenvaihdunnan toimintaa ja pitkään dieettamalla se saadaan kyllä hiipumaan ja kroppa säästöliekille. Siitä tilasta kropan elvyttäminen vie kauan. Monesti tämä johtaa sitten siihen ettei tuloksia näy ja vetoremmit nakataan naulaan kun luovutetaan tästä syystä. Olen oppinut itse matkan varrella, että jos kropassa on löysää, mutta varsinaista ylipainoa ei ole - sen saat kyllä katoamaan syömällä paljon ja treenaamalla isojen romujen kanssa salilla. Tilanteessa missä ihminen dieettaa eikä alla olekaan lihasta --> kroppa näyttää vain kuivan kesän oravalta näin suoraan sanottuna. Pyöreä peppu, vatsalihakset, olkapäät ja timmit käsivarret on vain rakennettava sinne rasvan alle ja ne saat ainoastaan syömällä paljon ja reenaamalla kovaa! Yksinkertaista?

 Sitten päästäänkin tähän "puhtaaseen ruokaan". Mun ruokia ihmettelee niin kaverit, työkaverit, sukulaiset, perhe jne. Jokainen jaksaa mua muistuttaa ja kysellä jatkuvasti: "Milloin toi sun valmennus loppuu?", "Milloin alat syödä oikeaa ruokaa?" ja "Taasko sä syöt kanaa ja riisiä?". Pakko on nyt tuottaa pettymys, mutta nämä kaikki on normaalia ruokaa enkä tule luopumaan näistä. Omaksun ruokavalioni elämäntapana ja syön pääsääntöisesti näitä ruokia, mutta välillä voi herkutellakin. Todellisuudessa mun ruuat lautasella on aamuisin kaurapuuroa ja valkuaisia, päivällä kanaa, pastaa sekä salaattia ja välipaloina usein rahkaa. Treenin jälkeen monesti syön esim. banaania. Onko nämä jotenkin vieraita ruokia? Minusta ei. Syön treenipäivänä helposti melkein 2800kcal kun siihen lasketaan myös kaikki lisäravinteet. Voin kertoa, etten ole ollut nälissäni päivääkään!

 Monipuolisen ruokavalion saat jo sillä kun mietit hyvän hiilarinlähteen, proteiininlähteen sekä hyvät rasvat mukaan. Lisäksi kannattaa lisäillä vielä tuoreet kasvikset lautaselle.  On hyvä myös muistaa tämä lause: "Kroppa ei luovu mistään mitä se ei ruuan mukana saa". Lyhyellä matikalla suomennettuna: Jos et syö rasvoja, ei kroppa päästä rasvavarastoistakaan irti ja sama pätee mm. myös nesteisiin. Nestepöhö ei lähde kropasta ellet juo vettä riittävästi. Nämä ovat ihan peruspaasauksia, joita tulee joka tuutista mutta mun mielestä ei tarvitse olla "fitness" syödäkseen hyvin ja terveellisesti. Itsellä ei edes tee mieli enää sokeria kun syön säännöllisesti ja kun treenaan vielä päälle, nukun yöni tiiviisti ja jaksan herätä aikaisin pirteänä. Kyllä sillä on siis merkitystä mitä syöt!

Päästin nyt ulos tämän itseäni mietityttäneen asian ja seuraava postaus liittyykin tuohon "kovaa treenaamiseen". Kirjoittelen siitä seuraavaksi mitä se meinaa todellisuudessa. Tämä postaus kiteytettynä meinaa sitä, että uskaltakaa syödä! Ruoka ei ole pahasta ja kroppaa muokatessa ei tarvitse olla nälkäkuoleman partaalla! :)