Social Media

Uusia kosmetiikkatuotteita #2

21. heinäkuuta 2017
AIKAISEMPI POSTAUS "UUSIA KOSMETIIKKATUOTTEITA #1"


Laitetaas seuraavaa osaa tulille ja katotaan taas porukassa mitä Cocopandan paketti sisälsi! Osa näistä on ostettu Emotionista, mutta kirjoittelen kyllä alle mistä mikäkin tuote on peräisin. Pääsääntöisesti näitä kaikkia pitäisi löytyä hyvin Sokoksilta sekä Cocopandan verkkosivuilta! Kerroinkin edellisessä postauksessa, että uusin hieman mun meikkihommia, joten tässäpä näitä nyt sitten taas on! Heti kättelyssä näkyvä meikkipussukka on itse asiassa Cocopandan paketissa saapunut ja sen pääasiallinen tarkoitus on majoittua mun käsilaukkuun. Normaalisti säilytän kaikki meikit, hajuvedet, ripsiliimat jne. aivan sekaisin laukun pohjalla. Tämän virka on siis pitää ne joten kuten samassa paikassa. Käsilaukun vaihtuessa mielialan mukaan tää on myös helppo siirtää laukusta toiseen ilman, että puolet tavaroista jää väärään käsilaukkuun. 






 Siveltimet on elintärkeitä ja kerroinkin, että aikaisemmin olen pärjännyt ihan pelkillä kiinasta tilatuilla Real Techniques kopioilla. Nyt päätin uusia mun siveltimet aivan uusiin ja aitoihin siveltimiin. Kiinan siveltimet toimii...tai no miten tän nyt sanoisi. Toimii ja toimii. Mitä nyt karvat irtoilee, välillä lähtee harjasosa irti ja välillä jälki on epätasaista. Näillä uusilla siveltimillä on kyllä meikkaaminen mennyt aivan uusiin sfääreihin ja kyllä ymmärrän miksi näitä on hehkutettu ympäri nettiä. Kaikki eivät näiden nimeen vanno, mutta multa kyllä tulee täydet pisteet näille vermeille! Ainakin kun vertailukohtana on oikeasti ne kiinan ihmeet. Paketissahan oli meikkivoidesivellin, poskipunasivellin, varjostussivellin sekä luomivärisiveltimiä. Siveltimet löytyivät alennuksesta ja näiden koko hinnaksi muodostui n. 48e. 

Koska on myös kesä niin rusketus ja auringon ruskettama iho on niin 5/5! Ostin sitten Cocopandalta Makeup Revolutionin paletin, joka sisältää pari korostusväriä ja aurinkopuutereita. Näillä saa tosi upeaa hehkua kasvoille jos haluaa hieman arkenakin piristää kasvoja. Pigmenttiä tulee näistä todella paljon, joten en suosittele siveltimen tuikkaamista kauheella kiireellä nappiin ja siitä suoraan naamaan :D Ihan vinkkinä; Makeup Revolutionin meikit ei ole hinnalla pilattuja laatuun nähden, joten jos on tiukka budjetti niin tämän merkin tuotteet kannattaa nappailla ostoskoriin! Tälläkin paletilla oli hintaa Cocopandan sivuilla n. 8-9e. 








Hiusten vaalennuksen jälkeen olen alkanut meikata kulmakarvatkin hitusen vaaleammaksi kuin mitä tummien hiusten kanssa (ofc). Emotionissa käydessäni mukaan tarttui NYX:in Tame & Frame kulmaväri sävyssä Blonde ja kulmakynä sävyssä Ash Brown. Etenkin Tame & Frame väri on aika kilpailukykyinen Anastasia Dip Brow Pomaden kanssa(joka myös löytyy multa sävyssä Medium Brown) ja etenkin Nyxin pomade on hintaansa nähden aivan loistava. Myös kulmakynästä lähtevä pigmentti on erinomainen, joten tää tulee jäämään mun hyllyyn aivan varmasti. Kummatkin tuotteet maksoivat n. 10e kappaleelta.

Tykkään itse aika paksusta ja peittävästä meikkipohjasta, mutta sitten siitä saa liiankin helposti aika kakkumaisen näköisen sekä myös tunkkaisen. Ostin NYX:in Liquid Illuminator- voiteen, jota voi käyttää sekä korostusvärinä, meikin alla tai meikkivoiteeseen sekoitettuna. Olen aivan kylmästi levittänyt tän kasvoille ennen meikkivoidetta ja todennut tuotteen toimivan siinä, jos halutaan luonnollista hehkua meikkivoiteen läpi. Tuote levittyy hyvin ja eikä sitä tarvitse laittaa isoja määriä edes koko kasvoille. Kaikki arvet ja näpyt saa siis peittoon ilman tunkkaista vaikutelmaa! Tämä sattui mukaan Emotionista ja hintaa putelilla oli n. 9e.





Jengi varmaan on suhteellisen kartalla mun vikaan menneestä eyelinerin ostosta? Tai viimeistään näki siitä snäpistä. No, löysin ihan Emotionin hyllystä mustan rajausvärin, eikä tämä taita siniseen.  Maybellinen liner kyllä levittyy hyvin, tällä on helppo tehdä kaunis rajaus kunhan sulla on riittävän pieni sivellin, mutta ainut miinus on vedenkestävyyden uupuminen. Päälle täytyy tuputella ohuella siveltimellä mustaa luomiväriä niin ettei tämä lähde leviämään luomille ja pitkin silmiä. Ulkoisesti voit alkaa muuten muistuttaa pesukarhua tai pandaa, kumpiko lie nyt sitten lähempänä totuutta. Tietenkin siinä kohtaa jos sulla on missio näyttää kyseisiltä otuksilta niin skippaa edellinen vinkkini.

Ilmaisten postarien toivossa Kylie Jennerin kynsilakka löysi tiensä ostoskoriin sävyssä Karamel. Sävy on todella kaunis nude ja tää oli kyllä ihan nappivalinta heräteostokseksi. Hintaa taisi olla huikeat 3e. Nyt kun mun meikkikaappi on suhteellisen kunnossa, on oikeastaan hyvä tekosyykin meikkailla aina kun on aikaa. Etenkin nyt kun on siveltimet ja muutkin hommat kunnossa. Tämmöisenä pienenä kosmetiikkafriikkinä on niin kiva ostaa kerralla paljon, mutta nyt toistaiseksi ei kyllä ole tarvetta ostaa yhtään mitään lisää. Keskitän mun voimavarat shoppailun sijaan treenaamiseen ja työntekoon.


Oliko sulla jotain suosikkia näistä tuotteista vai oletko kokeillut itse jotain näistä?

Pahin vastustaja olet sinä itse

16. heinäkuuta 2017
Edelleen eletään aikaa kun fitness- skene jyllää ja joka paikka on täynnä treenattuja vartaloita, lehdet täynnä fitness-urheilijoiden vinkkejä kesäkuntoon pääsemisestä ja netti täynnä blogeja, jotka sisältävät kotitreenivinkkejä ja ruokaohjeita. Personal Trainereita on joka kulmalla ja kaikilla on omat valmennuksensa. Vähemmästäkin on ahdistavaa jos ei mahdu ns. "muottiin" treenatusta ihmisestä, joka tähtää lavoille tai sua ei vois vähempää kiinnostaa isojen rautojen kanssa ähkiminen vaan arvostat enemmän terveellistä elämää ilman fitness-juttuja. Musta tää on aivan fine ja ei kaikkien todellakaan tartte mennä kilpalavojen kautta pystyäkseen elämään terveellisesti. Itse harrastan fitness-lajia ihan siksi, koska onhan se nyt pirun helmi laji! En sen takia, että minulla olisi pakkomielle olla hoikka tai kärsisin kovista itsetunto-ongelmista.



Miksi silti se ylipainon laihduttaminen on niin pirun hankalaa ja miksi jokainen tuntuu olevan dieetillä? Aina sanotaan, että jos se olisi niin helppoa, ei tässä maailmassa olisi yhtään ylipainoista. Sosiaalinen media vääristää aika rumasti tällä hetkellä miltä näyttää ihminen, joka liikkuu säännöllisesti, syö terveellisesti välillä herkutellen ja pystyy hoitamaan työnsä sekä perheensä jaksaen hyvin arjessa. Tuntuu, että jokainen ihminen on jokin superihminen, joka handlaa 10 eri projektia, hoitaa yrityksensä, perheensä, bloginsa, raha-asiansa ja kisadieetin ongelmitta onnistuen vielä haalimaan pari pystiä fitness-urheilusta. Mä oon aina ollut itse mukavuudenhaluinen, eikä mua vielä pari vuotta takaperin kiinnostanut pätkän vertaakaan nousta sohvalta ylös. Mutta asia, mitä arvostan eniten on vanhemmilta opittua. Opin ettei mitään tässä maailmassa saa ilman, että näkee itse vaivaa ja tekee asian eteen töitä. Eikä ihan vähän töitä vaan paljon töitä. Mitään ei saa ilmaiseksi ellet oo sattunu syntymään kultalusikka suussa tai voittamaan lotossa. Mutta edes edellä mainituilla asioilla sä et saa laihdutusta onnistumaan ilman kirurgin auttavaa veistä.

Se mihin itse kaaduin aikanaan monta kertaa oli se ikuinen laihdutus. Mä ajattelin aina, että nyt alkaa dieetti ja kaikki kiva jää loppuelämäksi pois. Ruokavalio oli niin surullinen, että liian vähäisen energiansaannin takia sorruin usein takaisin sinne herkkuhyllylle kun kroppa huusi hiilaria ja ylipäänsä safkaa. Siksi mua puistattaa kun näen naisten tuskailevan ettei 1000kcal päiväsaannilla paino putoa ja kaikki turhauttaa. Uskallus syödä on iso mörkö nykyään ja kaikkea mahdollista vältellään kun toi ja toi on epäterveellistä ja tätä pitäisi syödä. Jos en tähtäisi kilpailemaan, söisin mitä todennäköisemmin aivan perus kotiruokaa, salaatteja, smoothieta, rasvoja, rahkaa, hedelmiä, marjoja, leipää..Eiku hei, mitä mä höpötän. Mähän syön noita kaikkia tälläkin hetkellä! Oikeasti ei tartte puputtaa sitä salaattia päivästä toiseen, kiskoa purkkitolkulla rahkaa eikä herätä aamu viideltä lenkille.


Mä en tänäkään päivänä vielä ymmärrä miten pystyin olemaan monta vuotta "ikuisella dieetillä". Joka maanantai se alkoi ja joka perjantai se loppui. Viikolla kun joku kysyi mua mäkkäriin, en lähtenyt mukaan koska piti kattoa mitä syö. Perjantaina kun joku soitti kaljalle, olin jo valmiiksi kaverin alaovella juomat kassissa valmiina reivaamaan. Nykyään ruoka on iso mörkö ja jatkuvasti kohutaan mikä aiheuttaa syöpää ja toisesta saat sydänkohtauksen. On myös totta, että uusia pikaruokaloita on länsimaissa järkyttävästi ja kaikki tehdään liian helpoksi. Ainoa asia mitä et voi tehdä helpoksi itsellesi on se, että teet päätöksen ja pysyt siinä. Sitä ei voi yhteiskunta sulle määrätä tai käskeä, vaan se on tehtävä itse. Matkalla varmasti tulee persmäkeä, turhautumista ja epäonnistumisia. Mutta kaikki se vaiva on itse tehtyä, ei kenenkään muun auttamaa tai tekemää. Viikko sitten kuulin hyvän ajatuksen liittyen kilpailemiseen: "Fitness-kisoissa ei kilpailla muita vastaan vaan sä olet itse itsesi pahin vastustaja" ja mun mielestä se pätee kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Sanotaanko näin, että viimeisen viikon aikana olen miettinyt matkaa minkä olen kulkenut tähän asti. Se tie ei ole ollut helppo eikä tule olemaankaan jatkossa. Silti olen päättänyt, että mä onnistun siinä mitä teen ja mun päätökseen ei vaikuta muiden mielipide. Ihan sama kuinka monta kertaa kaadun, nousen silti aina ylös. Itsehän esimerkiksi lopetin Instagramissa melkein kaikkien suomalaisten -ja ulkomaalaisten fitness-kilpailijoiden seuraamisen. Tein tämän ratkaisun jo ennen kesää ja se oli paras päätös ikinä. Tunnuksillani on maximissaan joku 5-10 urheilijaa, joita seuraan ihan muiden syiden takia kuin heidän kondiksen takia. (Johtuen myös siitä, että he edustavat 90% eri fitness-lajia kuin mihin itse tähtään ;)) Oikeastaan tykkään heidän asenteestaan ja elämänilostaan miksi seuraan heitä. Syy seuraamisen lopettamiseen oli siinä, etten mä kaipaa niitä "motivaatiokuvia" ja en halua nähdä muiden kuntoa tai tekemisiä vaan keskityn omaan tekemiseen täysin ja menen #bestversionofme - ideologialla eteenpäin. Tästä oli puhetta myös kisatapaamisessa viikko sitten ja tajusinkin, että juurikin oma tekeminen merkkaa enemmän kuin muiden kyttääminen ja seuraaminen. Jokaisen kroppa on omanlainen enkä mä tuu saamaan kenenkään muun ruotoa, vaikka maksaisin itteni kipeäksi. Myönnän kyllä, että kyllä mäkin välillä katon kateellisena jonkun fitness-urheilijan vartaloa, mutta toisaalta mä olen tällä hetkellä eniten tyytyväinen itseeni kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten enkä mä enää ramppaa vaa'alla kauhistellen sen lukemaa. Mulle on pääasia ettei paino laske nyt tällä hetkellä, koska silloin mun lihasmassan kasvatus ei kyllä ole optimitilassa.



Se pakonomainen laihdutusajatus on kadonnut vuosien mittaan enkä mä jaksa miettiä paljonko mulle tulee kaloreita päivässä. Noudatan mulle tehtyä suunnitelmaa ja treenaan paljon koska se on ihan törkeän kivaa. Jos en esimerkiksi ikinä kilpailisi, treenaisin silti ainakin 4krt viikossa salilla, lenkkeilisin ja söisin suurin piirtein samalla tasolla kuin nytkin. Lähtisin ehkä helpommin viettämään iltaa kavereiden kanssa ja söisin miettimättä sen pullan kahvin kanssa, mutta nyt haluan keskittyä täysillä ohjelmaan mitä valmentajan kanssa on suunniteltu. Siksi mä oon sitä mieltä, et jos sua ei kiinnosta se salilla pyöriminen niin miksi sinne pitää mennä? Vain siksi, että yhteiskunnassa se on nyt kuuminta hottia ja pitää laihduttaa? Ei! Liikunnan pitää olla mielekästä. Joku nauttii vain kävelemisestä, toinen ratsastamisesta(kuten minäkin aikanaan melkein 15-vuotta!), toinen pyöräilystä ja yksi nauttii futiksesta tai lätkästä. Mä ite tykkään salitreenistä pirusti ja siksi mulle ei ole ongelma käydäkkään siellä. Elämäntapamuutos vaatii sen, että sulle se syöminen tai liikunta ei ole "pakko". Sun pitää ottaa huomioon, että elämäntapamuutos kestää nimensä mukaisesti sun loppuelämän ajan ellet taas tee uutta muutosta jossain vaiheessa suuntaain tai toiseen. Monet mun tutut ovat varmasti kuulleet kun sanon, että on "pakko vetää paljon hiilaria ruualla tai tänään sitä on vähemmän". Okei, se kuulostaa siltä et koko homma on pakkopullaa, mut todellisuudessa ison hiilarimäärän syöminen kerralla tuntuu välillä siltä kuin vetäis kännit. Sen idea onkin potkaista mun aineenvaihduntaa pysymään hereillä.

Mun mielestä siinä kohtaa kun jostain asiasta tulee sulle "pakko", se on hyvä lopettaa samantien. Sun ei ole pakko lopettaa karkinsyöntiä mut sä voit herkutella jollain vähän terveellisemmällä vaihtoehdolla tai vähentää sitä karkin määrää. Mä ite rakastan saksanpähkinöitä ja banaania. Voisin vetää niitä iha törkeästi liikaa tällä hetkellä, vaikka leffan aikana. Jos sulla on "pakko" mennä töihin  joka aamu ja ajatus puistattaa, on aika vaihtaa duunipaikkaa. Joidenkin mieli voi taas vaatia sen, että on hetken aikaa pakko tehdä jotain, että se jää tavaksi. Siinäkin toisaalta nähdään ihmisten olevan yksilöitä.  Itselle kun tulee tämä fiilis:  "Hitto kun tänään on pakko treenata ja väsyttää sekä kroppakin kinnaa", otan silloin lepopäivän tai kaksi heti päälle. Mä en mene ikinä treenaamaan jos oikeasti oon väsynyt ja kroppa huutaa lepoa. Pieni väsy ei haittaa mutta yleensä monen päivän työputki ja treenit ajaa kropan aika loppuun. Yleensä silloin olen päivän tai kaksi pois treeneistä ja sitten taas homma kulkee. Mulle nykyään mielen ja kropan hyvinvointi on oikeasti tärkeä asia ja haluaisin, että kaikilla ihmisillä olisi hyvä fiilis ilman turhaa stressiä. Siksi kirjoitan paljon näistä asioista, koska haluan sanoa asiani jossain edes ääneen.


Nautitaan jokainen kesästä sitten rannalla maaten tai urheillen sekä mansikoita syöden <3 

Uusia kosmetiikkatuotteita #1

12. heinäkuuta 2017
Tein pienen inventaarion mun meikkikaappiin ja heittelin siinä samalla myös vanhentuneet meikit roskiin. Samalla tuli mietittyä mitä täydennystä mun kokoelma tarvitsisi oikein kipeästi. Ilta kuluikin sitten Cocopanda.fi - sivustolla ja löysinkin tuotteet mitä tarvitsin. Tuotteet ovat itse ostettuja eikä niitä ole saatu.

Tilauksessa saapui mukana paljon kehuttu Fudge Clean Blonde Shampoo, joka on siis sävyttävä hopeashampoo. Kerroin jo edellisessä postauksessa, että hiuksiani on vaalennettu ja niistä löytyy oranssin ja keltaisen sävyjä aika komeasti. Vaalennus onnistui purkamaan yllättävän hyvin tummanruskeaa väriä ja kiitin onneani ettei hiuksiani tummennettu kestovärillä. Kevytväri irtosi todellakin hienosti hiuksista! L'orealin hopeashampoo ei toiminut yhtään mun peikkotukassa ja se vain lähinnä kuivatti hiuksia. Tätä on kehuttu myös kosteuttavaksi tuotteeksi mutta erittäin vahvaksi. Tuote osoittautui ensimmäisellä käyttökerralla erittäin loistavaksi ja edellisestä postauksesta "Tummasta vaaleaksi"voit lukea mun kokemukset tuotteesta.



Hands Up! Mä niin rakastan contouring-tekniikkaa ja ostin voidemaiset vermeet sitä varten! Smashit Cream Contour Palette löysi siis tiensä mun ostoskoriin. Mulla contour-värejä on kyllä puuterimaisena vaikka muille jakaa mutta voidemaiset ovat kyllä puuttuneet varmaan vuoden verran mun kokoelmasta. Nyt löysin hyvän paletin sävyltään, missä on voidemaiset varjostus- ja korostusvärit, joten näiden käyttöä odotan kyllä innolla. Odotan oikein, että pääsen meikkailemaan kunnolla!

Real Techniques- monitoimisivellin setti sekä eyeliner-sivellin. Mulla on tähän mennessä ollut vain yksi kyseisen merkin sivellin ja jo yksinään se maksoi 30e...Sairaan hintainen. Löysin tän paketin alesta 18,90e ja klikkasin sen samantien ostoskoriin. Kaipailin kunnon puuteri- ja varjostussivellintä joten tästä paketista ne mulle löytyi. Matkassa tuli myös silmiin yksi häivtyssivellin. Eyeliner-siveltimen otin kaveriksi kun sellaista en ole tähän päivään mennessä omistanut. Nykyiset siveltimet ovat oikeasti kiinakamaa, joten ajattelin alkaa uusia ne pikkuhiljaa ihan kunnon siveltimiin. Kiinan siveltimet ei oikein jäljeltään ole mitään parasta laatua.







Duon musta ripsiliima. Tartteeko sanoa mitään? Tän merkin liima on ollu mun luotto jo monta vuotta. Hukkasin pari kuukautta takaperin mun edellisen Duon liiman ja sen aikaa olen pärjäillyt Kissin liimalla. Kyseinen liima on kyllä aivan kuraa ja saa pitkin päivää olla liimaamassa ripsiä uusiksi kiinni. Käytän siis irtoripsiä päivittäin mun arkimeikissä, joten niiden pysyvyys on asia mistä en tingi. Tää on siis näkyvästi musta ja kuivuu mustaksi eli jos se ei sulle ole vaihtoehto - kannattaa ostaa se ihan perus Duon liima, joka kuivuu läpinäkyväksi. NYX Photo Loving Primer. Tää on ollu nyt viimeiset pari kuukautta mulla meikin pohjustusaineena ja on kyllä ollut hyvä tuote! Ostin nyt uuden kun edellinen vetelee viimeisiä henkäyksiään.

Snäpissä kerroinkin jo tuosta Youngbloodin eyelinerin olleen hukkaostos. Tuote oli kuivunut purkkiinsa ja siitä ei irronnut kyllä väriä ei sitten yhtään. Siitä lähtikin palautetta verkkokaupalle, koska tuotteen käyttäminen on mahdotonta. Edit// Tuote korvattiin uudella, Cocopandan asiakaspalvelu toimi nopeasti ja jouhevasti! Iso peukku siitä!

Joka tapauksessa mun meikkivarasto on kuin pohjaton kaivo. Uusin yleensä kerralla paljon ja olen vähän aikaa ilman, mutta kerron myöhemmin mitä muuta mukavaa täydensin mun meikkiarsenaaliin ;)

Tummasta vaaleaksi - prokkis #1

7. heinäkuuta 2017
Mä oon tunnettu siitä, et vaihdan hiusväriä melkein jatkuvasti. Noh...taas se aika koitti kun hiuskriisi oli kovimmillaan melkein viikon verran eikä loppua näkynyt ollenkaan. Pistin snäppiin kyselyä, että tumma vai vaalea tukka heti ensmmäisenä kesälomapäivänä ja yllätys..vaaleat hiukset voitti kyselyn. Tuumasta toimeen siis, ensin piti miettiä miten alan kotikutoisesti vaalentamaan hiuksia ja tottakai mulla oli teipit päässä, jotka vaativat irroituksen ja hiukset kunnon pesun alle.

Kaupassa muistin, että L'orealilta oli tullut uusi vaalennusväri ja sitä oli kehuttu, joten perinteisen värinpoiston sijaan, nappasin kyseistä putelia kolme pakettia matkaan. Samalla vertasin myös värikoodit, että lähden taittamaan tulevan oranssin sekä keltaisen sävyt pois ja päädyin ihan perus L'orealin kevytväreihin sävyihin 600 dark blonde ja 1010 Light Iced Blonde.. Tummin meni tyveen ja vaalein latvaan. Vaalennusainetta mulla oli kolme pakettia, tummaa Dark Blondea yksi paketti ja kaksi pakettia Light Iced Blonde-sävyä.




Koko projekti alkoi teippipidennysten irroituksella ja siihen mulla on pidennysteipin omat poistoaineet olemassa, joilla ne lähti kivuttomasti päästä eikä omia hiuksia katkennut juurikaan. Myöskään teippiä ei jäänyt omaan tukkaan killumaan, jota saisi viikkotolkulla repiä sieltä irti. Mun teippipidennys oli Dreamhairilta ostettua ja sanotaanko näin, että tukkaprojektiin mut ajoi surkea pidennyshius mitä ostin kyseisestä firmasta. Hius hamppuuntui heidän omilla hoitotuotteilla pikkuhiljaa enemmän ja enemmän käyttökelvottomaksi. Noh..olihan ne 500e investoinniksi ihan kivat 2kk ajan. Alkuperäisessä letissähän mulla oli sekoitettuna heidän harmaata väriä, joka hamppuuntui ensimmäisenä. Sen poistatin välittömästi hiuksista ja menin reilu kuukauden pelkällä ruskealla. Rahallinen menetys aika isosti, mutta olen ainakin taas viisaampi. Tein kyllä reklamaation mutten jaksanut alkaa palautella hiuksia heille arvioitaviksi. Totesin helpomman tien olevan se, etten rahojani laita heidän firmaan enää ikinä.

Kunnon pesun tehtyäni hiuksiin, kuivasin ne ja sekoitin heti kättelyssä kaksi purkkia vaalennusainetta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ennen vaalennuskäsittelyä levitin rankalla kädellä hiusöljyä hiuksiin koska...kaikki tietää mitä vaalennus tekee hiuksille ja nyt kuitenkin tehdään sitä kampaajan painajaista eli kotikäsittelyä. (Otan osaa silmienne puolesta jos joku kampaaja sattuu tätä lukemaan) Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta kun värjään tai vaalennan radikaalisti hiuksia kotikutoisesti. Yleensä ajaudun häntä koipien välissä kampaajalle, vaikka talvella uhkasinkin etten enää koske itse hiuksiini. Tarvitsin vaan selkeästi jonkun projektin mun kesälomalle :D













Kun hiukset oli vaalennettu kerran, jälki muistutti enemmän tai vähemmän tipunkeltaista kuontaloa ja se kyllä näytti justiinsa perus kotivärjätyltä. Mun hiusten latva ei ottanut juurikaan enempää osumaa vaalennuksesta kuten kuvista näkee. Se on nimittäin ollut tuossa kunnossa jo kauan! Kävin kampaajalla viimeksi toukokuussa ja hänen kanssa tultiin lopputulokseen ettei latvaa lyhennetä koska pidennys ei mene muuten sekaisin tukkaan. Ruskea irtosi suhteellisen hyvin hiuksista pois enkä uusinut enää vaalennuskäsittelyä. Kun hiukset oli jälleen kuivattu, sekoitin kaksi muuta väriä omiin purkkeihinsa ja aloin tekemään ensin tyveä sävyllä 600 Dark Blonde ja vaaleamman sävyn levitin suoraan latvaan. Operaation ja viimeisten värien pesun lopuksi heitin hiuksiin L'ANZA:n hiusmaskin, joka tuli Henryn beautyboxissa mukana, koska takana oli todella kova käsittely hiuksille. Lopputulos on yllä olevassa kuvassa vasemmalla puolella. Itselläni on myös kampaamotuotteet hiuksille muutenkin kotona, joten hiusten pesu hoitui näillä tuotteilla.

Varmaan huomaatte suhteellisen ison sävyeron kuitenkin oheisessa kollaasissa? Tein taittokäsittelyn Fudge Clean Blonde shampoolla hiuksiin, että sain taitettua tuon oranssinkeltaisen pehkon ehkä vähän järkevämmäksi peikkotukaksi. Kyseinen tuote tuli jäädäkseen mun hyllyyn, sillä näin isoa muutosta en millään hopeashamppoolla ole saanut aikaiseksi. Iltahämärä ehkä hieman tummentaa oikean kuvan lopputulosta, mutta se ei silti ole enää oranssi eikä keltainen! Vaan ne on hiukset! Täähän olin prokkiksen ensimmäinen osa. Vaalennus jatkuu jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi ylläpidän kuontaloa hopeashamppoolla ja tyvi on nyt suhteellisen lähellä mun omaa väriä. Eli värjäyskierre on oikeastaan katkaistu. Tavoitteena on vaalea latva ja jokin ruskeahko tyvi, joten ehkä siihen päästään ajan kanssa.


Jos jollakin jäi kaivamaan mun pidennyshiuksen alkuperä, se tulee tässä. Tilaan mun hiukset Foxylocksilta Englannista. Pidennys, jonka näette kollaasissa on puoli vuotta vanhaa, pesty monen monta kertaa, värjätty, lämpökäsitelty ja silti se on jäätävän upeassa kunnossa. Pieni ero näihin Rapunzelin ja Dreamhairin jouhihiuksiin? Kyllä. Rahalle saa todellakin vastinetta ja toimitus on todella nopea. Itselläni on 20" pidennys ja paketti sisältää 165g hiusta. Suosittelen erittäin lämpimästi!



Luithan postaukseni Henry Harjusolan Beauty Boxista? Lue postaus "TÄSTÄ"

Kiinnostuitko Foxylocksin pidennyksistä? Tästä linkistä "FOXYLOCKS" pääset heidän sivuilleen!

Viikon salikielto

5. heinäkuuta 2017
Mulla on jälleen lepoviikko päällä ja arki tuntuu niin toimettomalta. Ei tartte kulkea salille ja takaisin, ei tartte pestä niin paljon sheikkereitä, kippoja ja kuppeja. Ruokailuissa nyt ei tietenkään ole jouston varaa yhtään ja sille tehty suunnitelma jatkuu ennallaan, vaikka treenejä ei nyt olekaan. Vaikka tämä ns. "jouten olo" turhauttaa ja paljon, on tälläkin oma merkityksensä kehittymisen suhteen.

Ekan Bikini Challengen aikaan vuosi sitten muistan kun lepoviikko alkoi. Kroppa tuntui edelleen siltä, että treeniä voisi painaa ja ajatus salilta pois olemisesta kauhistutti. Ohjeetkin sai, että pumppailemassa oli luvallista käydä pienillä painoilla. Hieman alitajunnassa oli pelkoa, että viikon levon aikana lihakset katoavat, lihon taas vanhoihin mittoihin ja salille paluu tulee olemaan hanurista. No, oikeastaan jälkimmäinen noista toteutui mutta kumpikaan edeltävistä asioista ei. Silti minä tein ne pumppailutreenit koska en ns. "uskaltanut olla salilta pois". Nykyisessä valmennuksessa bodaustreenikielto on ehdoton lepoviikon ajan eikä siitä jousteta. Oikeastaan kun on tottunut treenaamaan kovaa, ei ne "pumppailutreenit" enää kiinnosta. Lihas kasvaa levossa, joten viikosta toiseen hinkkaaminen ei ainakaan edistä kuntoa. Myös hermosto tarvitsee osansa levosta. 












Tämän kevään ja kesän aikana olen oikeasti oppinut miltä tuntuu kun kroppa ja mieli väsyy. Treenit on viety niin limiiteille, että suoraan sanottuna ajatus punttitreenistä ennen lepoviikkoa ei miellytä pätkän vertaa. Treenaaminen on oikeasti mukavaa ja mielelle hauskaa puuhaa, joten kyllä muutaman viikon treenin jälkeen sitä lepoa kaipaa. Mulla ainakin levon tarve näkyy ensimmäisenä yöunissa eli kroppa käy hieman ylikierroksilla. Nukahtaminen on hieman vaikeaa ja vastaavasti herään usein väsyneenä, vaikka olisinkin onnistunut nukkumaan 9h yön aikana. Verraten siihen, että ensimmäisellä treeniviikolla levon jälkeen pystyn toimimaan ihan perus 7-8h unilla, nukun syvää unta ja herään virkeänä aamulla, vaikka kello soisi klo 6.30. 

Punttitreenit tuntuu erittäin veteliltä ja salille lähtö on todella vaikeaa lepoviikkoa edeltävällä treeniviikolla. Vastaavasti ruuat kyllä maistuu, siinä ei ongelmaa ole ollut.  Mulla ainut "luvallinen" treeni lepoviikoilla on kävely ulkona. Kummasti sekin tuo vastapainoa sille salin nurkassa örisemiselle ja isojen levyjen liikuttelemiselle. Oikeastaan tällä viikolla on nyt aikaa tehdä kaikki hoitamattomat asiat pois alta ja tehdä jotain jo etukäteen, sillä arjen alkaessa se aika on erittäin rajallista. Huomaan sen tämän blogin ylläpidossakin, että mm. kuvien ottaminen ihan kuvailemalla ei ajallisesti onnistu kovinkaan usein. Pyhitänkin aina vapaapäiville useamman blogipostauksen suunnittelutalkoot ja teen niitä monesti ennakkoon useamman. 


Mainitsinkin, että lepoviikon jälkeen se kynnys salille menemiseen nousee. Moni kokee tätä samaa ihan varmasti pidemmän salitauon jälkeen. Sitä kynnystä pitää moni treenaaja myös mörkönä ja niin myös minä. Lihaspaineet katoavat vartalosta eli ruoto tuntuu erittäin löysältä ja ensimmäinen treeni levon jälkeen kulkee yhtä hyvin kuin mummo metrin lumihangessa. Tässä kohtaa aina kysytään sitä päätä ja motivaatiota vain jatkaa. Itse usein palaudun jo aika hyvin lepoviikosta ja saan rytmistä kiinni nopeastikin, mutta kyllä silloin ensimmäisenä treenipäivänä sitä motivaatiota kysytään ja paljon. Lepo nyt kuitenkin on kehonhuollon kannalta erittäin tärkeä eikä sitä pidä skipata. Oikeastaan koutsi sanoi aika hyvin: "Mikäli et tunne tarvetta lepoviikolle, et treenaa riittävän kovaa".  

Instassa ja snäpissä jengi on varmasti bongannu mun tukan. Kesälomalla sille tehtiin "pientä" vaalennusta ja projekti on hieman kesken(koska kuka nyt kerrasta tummasta letistä saisi vaalean? Just asking..." Teen kyseisestä prokkiksesta omaa postausta lähiaikoina ;) 


Koutsin luona!

2. heinäkuuta 2017
Herätys klo 6:30 maanantaiaamuna ja uni ei vain tule. Normaali minä lyö herätyskellon torkun päälle ja unet jatkuu vähintään 1,5h verran. Mitä tein? Nousin ylös, menin suihkuun ja sen jälkeen söin aamupalaa lueskellen kaikki somet läpi yön jäljiltä. Selkeästi meikäläistä hieman jännäsi mitä tuleman pitää heti aamusta. Sovittiin siis koutsin kanssa kuntocheck heti aamupäivälle. Takana on nopeasti laskettuna n. 11 viikkoa tiukkaa treeniä olkapäille ja viimeisen parin viikon aikana on tullut hieman pelonsekaisia tunteita kehityksen suhteen. Kiskoin kahvit ja aamupalan huiviin, nappasin eväät matkaan ja ei muuta kuin auton nokka kohti Tampereen keskustaa.


Olin sen verran ajoissa, että kerkesin vielä hakea aamukahvin mukaan ennen koutsille menoa. Toimistolla olikin heti kättelyssä kunnon katsominen ja ei kerinnyt kuin tervehtiä kun sai jo vaatteita kiskoa pois päältä. Lopputuomio oli se, että olkapäät olivat kehittyneet hyvin ja kova työ näkyi kyllä niiden suhteen. Oikeastaan huomasin viikkojen mittaan itsekin, että olkapäät kasvoivat kokoa ja myös lihaserottuvuus parani viikko viikolta. Siltikin jossain vaiheessa olkapäille otetaan uusi tehokuuri ja niitä treenataan vielä lisää. Periaatteessa mun jalat ovat hyvän malliset niiden lihaksistolta eli lähinnä rakennetaan nyt yläkroppaa, jotta saadaan Body Fitness- lajiin vaadittu X-malli vartaloon.

Pikkasen ruokavalioon tehtiin muutoksia aineenvaihdunnan vauhdittamiseksi, mutta pääasiassa makrojen jne suhteet pysyi samana. Lähinnä vaihdeltiin plussa- ja miinuspäivien paikkoja. Treeneissä rakennetaan nyt selkää ja sitä saakin nyt takoa pariinkin kertaan viikossa. Selkä on mulla ollut aina pienoinen ongelma ja sen hermottuminen on ollutkin oikea työmaa. Jossain vaiheessa treenasin sitä liian pienillä painoilla jos kuitenkin otetaan huomioon miten isoja lihaksia selässä on. Olkapäillä oli oikeastaan sama ongelma ennen niiden tehokuuria ja tällä hetkellä olkapäiden treenaaminenkin on helpompaa kun osaa käyttää sivuolkapäätä mihin on yllättävän vaikea osua esim. vipunostoissa ettei työ mene epäkkäille tai etuolkapäille. Bullin treeneissä on kyllä oppinut keskittymään just siihen lihakseen mikä on treenin kohteena eikä ajatukset enää harhaile muualla. Uskon, että senkin takia kehitys on nykyään nopeampaa. Toisaalta mun kroppa ottaa tällä hetkellä hyvin treeniä vastaan ja lihaskasvu on suhteellisen helppoa, koska kehitys olkapäissä oli nimittäin aika iso lyhyessä ajassa. 

Tässä nyt mennään melkein pari kuukautta näillä ja sitten katsotaan työn tuloksia. Heti perjantaina kävin myös hierojalla hierotuttamassa selän, olkapäät ja rinnan auki, jotta pääsen kunnolla iskemään kiinni selän lihaksiin kun tää ruotokin liikkuu paremmin. Olkapäät oli huomattavasti helpompi treenata kun missään ei kirraa vastaan eikä törkeän pitkää lämmittelyä tarvittu. Myönnän, että olen lintsannut kehonhuollosta ja se näkyi kyllä hieronnassa. Syy miksi ajauduin nyt vasta hierontaan oli, että yläkropan lämmittely kesti tuhottoman kauan ja esim. ylätaljassa huomasin olkapäiden ja rinnan kirraavan vastaan, jolloin olkapäät kääntyi eteen ja oli erittäin hankala tehdä selällä töitä. Mieluummin alan varailla ajoissa kalenteriin aikaa hieronnalle ja ottaa sen säännölliseksi treenien oheen. On ihan turhaa hinkata tuolla salilla lihaskasvun toivossa kun lihakset on aivan jökissä. 

Edessä on nyt lepoviikko, sitä ennen painan vielä kaksi treeniä alle. Kesäloma loppuu myös nyt meikäläiseltä ja työt jatkuu. Eipä tähän mun arkeen sitten taas muuta mahdukaan kuin töitä, salia ja himassa löhöämistä. Viikon päästä Wolffilla on kisatapaaminen missä treenataan poseerauksia ja käydään vähän kisajuttuja läpi! Innolla jään odottelemaan sitä!!