Social Media

Viikon salikielto

5. heinäkuuta 2017
Mulla on jälleen lepoviikko päällä ja arki tuntuu niin toimettomalta. Ei tartte kulkea salille ja takaisin, ei tartte pestä niin paljon sheikkereitä, kippoja ja kuppeja. Ruokailuissa nyt ei tietenkään ole jouston varaa yhtään ja sille tehty suunnitelma jatkuu ennallaan, vaikka treenejä ei nyt olekaan. Vaikka tämä ns. "jouten olo" turhauttaa ja paljon, on tälläkin oma merkityksensä kehittymisen suhteen.

Ekan Bikini Challengen aikaan vuosi sitten muistan kun lepoviikko alkoi. Kroppa tuntui edelleen siltä, että treeniä voisi painaa ja ajatus salilta pois olemisesta kauhistutti. Ohjeetkin sai, että pumppailemassa oli luvallista käydä pienillä painoilla. Hieman alitajunnassa oli pelkoa, että viikon levon aikana lihakset katoavat, lihon taas vanhoihin mittoihin ja salille paluu tulee olemaan hanurista. No, oikeastaan jälkimmäinen noista toteutui mutta kumpikaan edeltävistä asioista ei. Silti minä tein ne pumppailutreenit koska en ns. "uskaltanut olla salilta pois". Nykyisessä valmennuksessa bodaustreenikielto on ehdoton lepoviikon ajan eikä siitä jousteta. Oikeastaan kun on tottunut treenaamaan kovaa, ei ne "pumppailutreenit" enää kiinnosta. Lihas kasvaa levossa, joten viikosta toiseen hinkkaaminen ei ainakaan edistä kuntoa. Myös hermosto tarvitsee osansa levosta. 












Tämän kevään ja kesän aikana olen oikeasti oppinut miltä tuntuu kun kroppa ja mieli väsyy. Treenit on viety niin limiiteille, että suoraan sanottuna ajatus punttitreenistä ennen lepoviikkoa ei miellytä pätkän vertaa. Treenaaminen on oikeasti mukavaa ja mielelle hauskaa puuhaa, joten kyllä muutaman viikon treenin jälkeen sitä lepoa kaipaa. Mulla ainakin levon tarve näkyy ensimmäisenä yöunissa eli kroppa käy hieman ylikierroksilla. Nukahtaminen on hieman vaikeaa ja vastaavasti herään usein väsyneenä, vaikka olisinkin onnistunut nukkumaan 9h yön aikana. Verraten siihen, että ensimmäisellä treeniviikolla levon jälkeen pystyn toimimaan ihan perus 7-8h unilla, nukun syvää unta ja herään virkeänä aamulla, vaikka kello soisi klo 6.30. 

Punttitreenit tuntuu erittäin veteliltä ja salille lähtö on todella vaikeaa lepoviikkoa edeltävällä treeniviikolla. Vastaavasti ruuat kyllä maistuu, siinä ei ongelmaa ole ollut.  Mulla ainut "luvallinen" treeni lepoviikoilla on kävely ulkona. Kummasti sekin tuo vastapainoa sille salin nurkassa örisemiselle ja isojen levyjen liikuttelemiselle. Oikeastaan tällä viikolla on nyt aikaa tehdä kaikki hoitamattomat asiat pois alta ja tehdä jotain jo etukäteen, sillä arjen alkaessa se aika on erittäin rajallista. Huomaan sen tämän blogin ylläpidossakin, että mm. kuvien ottaminen ihan kuvailemalla ei ajallisesti onnistu kovinkaan usein. Pyhitänkin aina vapaapäiville useamman blogipostauksen suunnittelutalkoot ja teen niitä monesti ennakkoon useamman. 


Mainitsinkin, että lepoviikon jälkeen se kynnys salille menemiseen nousee. Moni kokee tätä samaa ihan varmasti pidemmän salitauon jälkeen. Sitä kynnystä pitää moni treenaaja myös mörkönä ja niin myös minä. Lihaspaineet katoavat vartalosta eli ruoto tuntuu erittäin löysältä ja ensimmäinen treeni levon jälkeen kulkee yhtä hyvin kuin mummo metrin lumihangessa. Tässä kohtaa aina kysytään sitä päätä ja motivaatiota vain jatkaa. Itse usein palaudun jo aika hyvin lepoviikosta ja saan rytmistä kiinni nopeastikin, mutta kyllä silloin ensimmäisenä treenipäivänä sitä motivaatiota kysytään ja paljon. Lepo nyt kuitenkin on kehonhuollon kannalta erittäin tärkeä eikä sitä pidä skipata. Oikeastaan koutsi sanoi aika hyvin: "Mikäli et tunne tarvetta lepoviikolle, et treenaa riittävän kovaa".  

Instassa ja snäpissä jengi on varmasti bongannu mun tukan. Kesälomalla sille tehtiin "pientä" vaalennusta ja projekti on hieman kesken(koska kuka nyt kerrasta tummasta letistä saisi vaalean? Just asking..." Teen kyseisestä prokkiksesta omaa postausta lähiaikoina ;) 


Post Comment
Lähetä kommentti