Social Media

Miten olen muuttunut treenajana vuoden aikana?

10. syyskuuta 2017
*Kaikkien iloksi ja harmiksi tämä ei ole maksettu mainos :D Too bad!*

Mä alotin lokakuussa 2016 ensimmäisen nettivalmennuksen Fitfarmilla. Ostin syyskuun lopussa Bikini Challengen, josta lähti mun aivan uusi taival kohti unelmia. Sitä ennen olin kyllä käynyt pari vuotta salilla ja syönyt vähän mitä syönyt. Herkkuja kului säännöllisesti ja ruokaa söin kun huvitti. Kun ensimmäinen valmennuspäivä koitti, en edes silloin tiennyt mihin päädyn vuoden päästä. Se tyttö, joka kokeilunhalusta osti nettivalmennuksen katsoakseen kestääkö pää ilman herkkuja, tähtää nykyään lavalle. Jotenkin tuntuu hurjalta mitä vuodessa on tapahtunut ja Bullin valmennukseen siirtyminen oli kyllä paras päätös viime talvena. Jarin kanssa fiksatut ruokavaliot ja treeniohjeet ovat auttaneet maksimoimaan oman kehitykseni ja se onkin kannattavaa jos haluaa henkilökohtaisen valmennuksen. Kuulun edelleenkin All Out- valmennukseen mutta menen juuri minulle tehdyillä ohjeilla eteenpäin sekä käyn säännöllisesti näyttämässä kunnon Jarille.




Ensimmäisen Bikini Challengen aikaan menin ensimmäiseen kisaamisesta kiinnostuiden tapaamiseen, joka järjestettiin valmennuksen aikana. Näytin ensimmäistä kertaa mun kuntoa Satu Kalmille ja hän antoi arvionsa soveltuisinko kilpailemaan fysiikkalajeissa. Tuomio tuli, että soveltuisin rakenteeni puolesta paremmin Bodyfitness-lavoille ja kroppani on erittäin sopusuhtainen. Hän otti kehotti minua vaihtamaan ruokavalioni lihasta kasvattavaan ryhmään ja rohkaisi ottamaan yhteyttä Fitfarmin kilpavalmentajaan, mikäli kiinnostuisin kisaamisesta. Ajattelin olevani vielä sen verran lapsen kengissä, että päätin Satun kehotuksesta vaihtaa ruokavalion lihasten kasvua tukevaksi ja jatkoin valmennusta eteenpäin. Ostin heti perään toisen Bikini Challengen joulukuussa 2016, joka alkoi heti tammikuussa 2017. Kyseisen valmennuksen aikana iski pieni kaipuu oikeasti kisaamista kohtaan ja mietin miten voisin edistää asiaa. Kaipaisin siihen ryhmää, jossa olisi samanhenkisiä ihmisiä ja valmentajan, joka tietäisi tasantarkkaan miten sinne lavalle oikeasti kavutaan. Pari tyttöä BC:stä osti Bull's All Outin, joten lähdin myöskin hetken mielijohteesta mukaan.

Jätin siis maaliskuussa 2017 BC:n kesken ja siirryin heti Bullin leiriin kun valmennus alkoi. Aluksi tuntui tosi hassulta, että All Out-valmennuksessa oli ihan eri henki. Tuntui, että tässä valmennuksessa hommia painetaan oikeasti ja heikot jää rannalle ruikuttamaan. Ensimmäisten treenien jälkeen tuntui, että aikaisemmat treenini eivät ole edes olleet kovia. Menin myös samantien ensimmäisiin kimppatreeneihin ja olin onneni kukkuloilla kun pääsin PT:n silmän alle treenaamaan. Motivaatio on kasvanut kasvamistaan viikko viikolta ja vaihtuvat treenit ovat auttaneet fokuksen ylläpitämisessä. Treeneihin et voi lähteä vain suorittamaan vaan sun on käytävä se ohjelma läpi ennen tekemistä. Treenit vaihtuu joka viikko, joten et voi vain roiskia hommaa läpi ja totuttaa lihaksia samaan ohjelmaan. Siksi olen tykännyt tästä syklityksestä koska olen nopeasti kyllästyvä ihminen. En jaksa toteuttaa samaa ohjelmaa monta viikkoa putkeen, jolloin se meneekin jo suorittamiseksi.




Valmennuksen aloitin heti lihasten kasvua(Build) tukevalla ruokavaliolla, jolla olen vielä tänäkin päivänä. Toki se on sisällöltään muuttunut useampaan kertaan ja on aivan erilainen kuin aluksi, mutta idea on sama. 6 viikkoa All Outin alkamisesta istuin jo Jarin toimistossa naamatusten ja kerroin haluavani kilpailla. En ole ikinä kysynyt häneltä suoraan, mutta varmasti hänen tasoisensa valmentaja on kuullut kyseiset taikasanat aika monta kertaa ja on eri asia kuka tekee töitä oikeasti ja kelle kilpaileminen on liikaa. Kyseisellä reissulla mulle jäi jäätävä motivaatiopiikki treenaamiseen, sillä rakenteeni on oikein optimaalinen bodyfitness-lajia ajatellen ja sain uudet ohjeet, joita lähdin noudattamaan. Asenteeni on muuttunut valmennuksen aikana aivan jäätävästi. Olen oppinut ymmärtämään ruokavalion merkitystä entistä enemmän ja myös treenaamaan kuin muuta maailmaa ei olisi. Jos joku tuttu moikkaa mua salilla, ei kannata suuttua etten huomaa moikata takaisin. Uppoudun niin omaan treeniin, etten kuule enkä näe mitään.

Olen kertonut ottaneeni viimeisen viikon "rennosti" eli olen syönyt kyllä ruokavalion rungon mukaan, mutta olen kyllä vetänyt jotain hyvääkin jos on tehnyt mieli. Tämä on ensimmäinen kerta koko vuonna kun uskalsin olla viikon rennosti. Ilman treenejä ja otin rennosti syömisistä. Viimeiset pari päivää olen kaivannut takaisin salille ja kurinalaista syömistä, joten paluu arkeen alkaa taas. Bull's All Out 5 alkaa viikon päästä, joten silloin mennään taas ja lujaa! Se mitä olen nyt kesän aikana tehnyt - olen rakentanut olkapäitä sekä selkää. Syönyt tarkasti ja treenannut, joka hemmetin treenin. Pystyn sanomaan hyvällä omalla tunnolla etten ole skipannut yhtäkään treeniä, vaan kaikki on tehty. Treenejä en ole myöskään suorittanut läpi, vaan olen onnistunut keskittymään niissä ja tekemään liikkeet kohdelihaksella. Olen siksi huomannut, että selän ja olkapäiden treenaaminen on nykyään helpompaa kun itse lihasten käyttäminen on helpottunut. Otin myös kesän lopussa säännölliset hieronnat kuvoihin, joten paketti on aika hyvin kasassa tällä hetkellä.





Mä en ole katunut päivääkään, että lähdin aikanaan mukaan tähän rahkaa syöttävään firmaan. NOT! Yhtäkään purkkia rahkaa ei tartteis edes syödä jos en haluaisi :D Mulla on tällä hetkellä niin varma fiilis tulevasta, että tästä ei muuta voi tulla kuin hyvä. Voin kyllä kertoa, että kehon muokkaaminen on hidasta ja päätä kysyvää hommaa. Mitään et saa yhdessä yössä etkä välttämättä useassakaan yössä. Ruokavaliossa pysyminen ei ole hankalaa kun siitä tulee tapa ja osa arkirutiinia. Mun ei tartte nykyään katsoa edes ruokavaliota kun muistan suhteet ja määrät ulkoa eri ruoka-aineista, jos vaikka ei satu olemaan eväitä valmiina. Mä oon tyytyväinen siihen, että mun ympärillä on ihmisiä, joille mun harrastus ei ole ongelma. Voin kertoa etten söisi yhtäkään purkkia rahkaa enkä menisi sinne salille, jos en nauttisi siitä. Sekin, että nettivalmennuksia tuomitaan parin ihmisen kokemuksen perusteella, ei se anna kokonaiskuvaa valmennuksesta. Jos sä haluat jotain erilaista - sun on tehtävä myös jotain mitä et ole ennen tehnyt. Se on vaan näin. Susta ei tuu liikkuvaa ja terveellisesti syövää ihmistä haaveilemalla sohvan nurkassa vaan sun pitää mennä epämukavuusalueelle ja alkaa tehdä asioita. Kaikkien ei edelleenkään tarvitse harrastaa mitään fitness-lajia, vaan siellä salilla voi käydä ihan muissakin tarkoituksissa.

Mä oon oppinu tän vuoden puolella sen, miltä tuntuu maata jalkatreenin jälkeen lattialla kuolleena ja kelata miten pirussa ajan muka autolla kotiin. Miltä tuntuu kun PT seisoo sun vieressä ja kehottaa tekemään vielä sen viisi toistoa, vaikka sun lihas on jo niin väsynyt ettei se ota enää käskyjä vastaan. Miltä tuntuu herätä paikat kipeänä joka päivä ja miltä tuntuu tuskastella pienenevän vaatekoon kanssa. Voin kertoa etten ole ikinä ollut näin tyytyväinen mihinkään ja en malttaisi odottaa millainen tilanne mulla on vuoden päästä! Se nähdään sitten. Alla on muuten kuva mun uudesta tiimitakista, jollaisen sai tilata All Outissa mukana olevat! Takki on Biancaneven mallistosta ja siihen on kirjoitettu swarovskin kristalleilla taakse valmennuksen nimi ja eteen rintaan myös mun nimi. Tää takki oli joka euron arvoinen!



ALL OUT! 

Lepo

3. syyskuuta 2017
Aika tärkeä asia, mikä unohtuu suurimmalta osalta treenaajista. Itse aloitin nyt poikkeuksellisesti lepoviikon, sillä jäätävä määrä töitä ja treenit ovat syöneet sen verran voimia, että kroppa alkaa näyttää merkkejä väsymisestä. Välillä huomaa ihmisten sanovan, ettei tule huilattua treeneistä ja saatetaan treenata 4-6krt viikkoon useampi kuukausi putkeen kunnes ollaan joko rikki jostain tai muuten vain loppuunajettuja. Lepoviikon alkaessa usein tulee olo, että kilot vain kasaantuu sekä kaikki työ katoaa kun lihaspaineet häviävät. Asia ei suinkaan ole näin.

Pidän lepoviikon yleensä 4-6 viikon välein ja sen ajankohta riippuu täysin treeneistä mitä siihen mennessä on tehty ja miten rankkoja ne ovat. Mitä rankempaa treeniä tehdään, sitä nopeammin se huiliviikko saapuu. Huiliviikolle koutsi on laittanut ehdottoman salikiellon puntin suhteen ja ohjelmassa on ainoastaan kävelyä tasasykkeellä sekä kehonhuoltoa. Itse en myöskään jaksa henkilökohtaisesti mennä salille "pumppailemaan". Jos menen salille asti - treenaan silloin kunnolla. Tällä hetkellä pysyn salilta aivan kokonaan pois ja keskityn huilaamaan täysin. Varasin ensi viikolle jälleen taas hierojan, jotta kehonhuoltorytmi pysyy kunnossa. Tekee hyvää myös mielelle olla enemmän kotona ja tehdä täysin jotain muuta.





Toistaiseksi mun kroppa on palautunut hyvin treeneistä ja lepoviikkojen ajoitus on ollut enemmän kuin kohdallaan. Nyt oli ainoa kerta kun jouduin aikaistamaan lepoviikkoa, mutta mieluummin näin kuin ajaisin itseni aivan piippuun. Itse olen sen verran tekevä ihminen, että varsinaisesti himassa istuminen ilman tekemistä on mulle maailmanloppu. Siltikin on vaan hyvä opetella olemaan tekemättä mitään. Aina ei tarvitse olla joka paikassa eikä kaikkiin kissanristiäisiin tarvitse mennä. Itse aion lepoviikon aikaan ottaa kalenterin kouraan ja suunnitella seuraavat pari viikkoa miten etenen arjessa ja miten paljon töitä otan. Suunnitelma auttaa pysymään arjen pyörityksessä mukana eivätkä lepopäivät jää pitämättä. Ensi viikolla täytän taas vuosia ja siitäkin syystä haluan pitää koko viikon hieman vapaampana. Ajattelin ensimmäistä kertaa koko vuonna ottaa vapaammin syömisten suhteen ja syödä jotain hyvää mikäli mieli tekee sekä juhlia synttärit kunnolla. Sitten jatketaan taas mun arkea.

Siltikin, vaikka se lepoviikko on vaikea pitää - ei sitä kannata skipata. Enemmän mun mielestä kehittyy treenaajana kun oppii oikeasti tunnistamaan milloin se kroppa on väsynyt ja milloin se väsymys on vain mielialasta kiinni. Vanha sanonta "lihas kasvaa levossa" pitää siis kutinsa siinä mielessä, että hermoston ja lihaksiston pitää antaa myös levätä jatkuvalta rasitukselta. Keho tarvitsee palautuakseen ruokaa, joten ruokamäärän pudottaminen lepoviikoille ei myöskään ole välttämättä se ratkaisu onneen. Viikossa ei ehdi tuhota kuntoa, jota on pitkään tehty vaan se ottaa myös paremmin kehityksen vastaan jatkossa. Levon ja ruuan pelkääminen on mun mielestä nykytreenaajien ongelma ja ne kaksi ovat vielä elintärkeitä! Jos jokin osa-alue ei ole kunnossa, se näkyy myös kehityksessä pitkässä juoksussa.


Joskus kuvittelin itse treenaavani kovaa ja lepoviikon pitäminen tuntui aivan pakkopullalta. Nykyään ajatusmalli on muuttunut siihen ettei lepoviikolla edes tee mieli mennä salille ja kroppa on oikeasti väsynyt. Tulee siis tunne, että sen lepoviikon tarvitsee oikeasti. Levon tarve alkaa näkyä ainakin itselläni pitkittyneillä yöunilla enkä myöskään herää aamuisin pirteänä vaan heittelen puhelintani pitkin kämppää kun torkkunappi näyttää keskisormea. Treenin aloitus muuttuu yleensä tahmaiseksi ja sytyn hitaasti aloitettavaan treeniin. Nämä ovat ensimmäisiä merkkejä itselläni siitä, että lepoviikko tekee selkeästi tuloaan. Tärkeää on vain kuunnella itseään ja kehoa, sillä pääsee nimittäin yllättävän pitkälle. Eikä kukaan opi uutta taitoakaan jatkuvasti hinkkaamalla vaan lepo tekee välillä hyvää. Muistakaa siis levätä, sytyttäkää kynttilät ja tuijottakaa hyvällä omalla tunnolla sitä Netflixiä himassa! Mä ajattelin pelata hieman tietokoneella kun on kerrankin aikaa!