Social Media

Lepo

3. syyskuuta 2017
Aika tärkeä asia, mikä unohtuu suurimmalta osalta treenaajista. Itse aloitin nyt poikkeuksellisesti lepoviikon, sillä jäätävä määrä töitä ja treenit ovat syöneet sen verran voimia, että kroppa alkaa näyttää merkkejä väsymisestä. Välillä huomaa ihmisten sanovan, ettei tule huilattua treeneistä ja saatetaan treenata 4-6krt viikkoon useampi kuukausi putkeen kunnes ollaan joko rikki jostain tai muuten vain loppuunajettuja. Lepoviikon alkaessa usein tulee olo, että kilot vain kasaantuu sekä kaikki työ katoaa kun lihaspaineet häviävät. Asia ei suinkaan ole näin.

Pidän lepoviikon yleensä 4-6 viikon välein ja sen ajankohta riippuu täysin treeneistä mitä siihen mennessä on tehty ja miten rankkoja ne ovat. Mitä rankempaa treeniä tehdään, sitä nopeammin se huiliviikko saapuu. Huiliviikolle koutsi on laittanut ehdottoman salikiellon puntin suhteen ja ohjelmassa on ainoastaan kävelyä tasasykkeellä sekä kehonhuoltoa. Itse en myöskään jaksa henkilökohtaisesti mennä salille "pumppailemaan". Jos menen salille asti - treenaan silloin kunnolla. Tällä hetkellä pysyn salilta aivan kokonaan pois ja keskityn huilaamaan täysin. Varasin ensi viikolle jälleen taas hierojan, jotta kehonhuoltorytmi pysyy kunnossa. Tekee hyvää myös mielelle olla enemmän kotona ja tehdä täysin jotain muuta.





Toistaiseksi mun kroppa on palautunut hyvin treeneistä ja lepoviikkojen ajoitus on ollut enemmän kuin kohdallaan. Nyt oli ainoa kerta kun jouduin aikaistamaan lepoviikkoa, mutta mieluummin näin kuin ajaisin itseni aivan piippuun. Itse olen sen verran tekevä ihminen, että varsinaisesti himassa istuminen ilman tekemistä on mulle maailmanloppu. Siltikin on vaan hyvä opetella olemaan tekemättä mitään. Aina ei tarvitse olla joka paikassa eikä kaikkiin kissanristiäisiin tarvitse mennä. Itse aion lepoviikon aikaan ottaa kalenterin kouraan ja suunnitella seuraavat pari viikkoa miten etenen arjessa ja miten paljon töitä otan. Suunnitelma auttaa pysymään arjen pyörityksessä mukana eivätkä lepopäivät jää pitämättä. Ensi viikolla täytän taas vuosia ja siitäkin syystä haluan pitää koko viikon hieman vapaampana. Ajattelin ensimmäistä kertaa koko vuonna ottaa vapaammin syömisten suhteen ja syödä jotain hyvää mikäli mieli tekee sekä juhlia synttärit kunnolla. Sitten jatketaan taas mun arkea.

Siltikin, vaikka se lepoviikko on vaikea pitää - ei sitä kannata skipata. Enemmän mun mielestä kehittyy treenaajana kun oppii oikeasti tunnistamaan milloin se kroppa on väsynyt ja milloin se väsymys on vain mielialasta kiinni. Vanha sanonta "lihas kasvaa levossa" pitää siis kutinsa siinä mielessä, että hermoston ja lihaksiston pitää antaa myös levätä jatkuvalta rasitukselta. Keho tarvitsee palautuakseen ruokaa, joten ruokamäärän pudottaminen lepoviikoille ei myöskään ole välttämättä se ratkaisu onneen. Viikossa ei ehdi tuhota kuntoa, jota on pitkään tehty vaan se ottaa myös paremmin kehityksen vastaan jatkossa. Levon ja ruuan pelkääminen on mun mielestä nykytreenaajien ongelma ja ne kaksi ovat vielä elintärkeitä! Jos jokin osa-alue ei ole kunnossa, se näkyy myös kehityksessä pitkässä juoksussa.


Joskus kuvittelin itse treenaavani kovaa ja lepoviikon pitäminen tuntui aivan pakkopullalta. Nykyään ajatusmalli on muuttunut siihen ettei lepoviikolla edes tee mieli mennä salille ja kroppa on oikeasti väsynyt. Tulee siis tunne, että sen lepoviikon tarvitsee oikeasti. Levon tarve alkaa näkyä ainakin itselläni pitkittyneillä yöunilla enkä myöskään herää aamuisin pirteänä vaan heittelen puhelintani pitkin kämppää kun torkkunappi näyttää keskisormea. Treenin aloitus muuttuu yleensä tahmaiseksi ja sytyn hitaasti aloitettavaan treeniin. Nämä ovat ensimmäisiä merkkejä itselläni siitä, että lepoviikko tekee selkeästi tuloaan. Tärkeää on vain kuunnella itseään ja kehoa, sillä pääsee nimittäin yllättävän pitkälle. Eikä kukaan opi uutta taitoakaan jatkuvasti hinkkaamalla vaan lepo tekee välillä hyvää. Muistakaa siis levätä, sytyttäkää kynttilät ja tuijottakaa hyvällä omalla tunnolla sitä Netflixiä himassa! Mä ajattelin pelata hieman tietokoneella kun on kerrankin aikaa!

2 kommenttia on "Lepo"