Social Media

Mikä mua motivoi?

1. toukokuuta 2018
Täällä taas! Kolmas viikko starttasi dieettiä ja viikot etenee. Jotenkin hassua, että justhan tää dieetti alkoi mutta nyt on jo 22 weeks out! MITÄÄ?? Ihan älytöntä vauhtia mennyt tää kolme viikkoa. Toisaalta olenkin painanut duunia kuin pieni eläin ja nyt mulla on edessä viikonloppuna kolmen päivän vapaat! En ole moisia nähnyt sitten helmikuun! Aion lauantaina nukkua kyllä niin pitkään kuin nukuttaa ja ottaa aamun täysin pitkän kaavan mukaan!

Aloitin treeniviikon samantien selkätreenillä ja tein vielä aerobisen treenin punttitreenin kylkeen. Eilen oli korkeahiilarinen päivä, joten hiilaria tungettiin koneeseen näköjään sen verran, että hikoilin kuin pieni sika. Aina kun tankkaan hiilaria kroppaan, on hien määrä seuraavassa treenissä aika jäätävä. Taas sen kyllä huomasi! Tunnin selkälihojen kutittelun jälkeen kyllä kysyttiin päätä aerobisen parissa. Joka kerta kun mun pää sanoo, ettei nyt jaksa - mun sisäinen taistelija sanoo, että jaksan! Mietin myös usein sitä rautaista kisakuntoa, minkä vuoksi mä tätä hommaa teen.



Siitä tulikin mieleeni erittäin hyvä juttu, nimittäin motivaatio. Usein ihmetellään mistä oikein kaivan motivaationi tähän hommaan? Miten jaksan syödä abouttiarallaa samoja safkoja päivästä toiseen? Miten jaksan raahautua sinne salille ja miten pysyn irti herkuista? Tämä kuuluisa fraasi: "En mä tohon pystyis" on myös kaikunut useampaan kertaan. Ei siihen oikeastaan muuta tarvita kuin TAVOITE. Mun selkeä tavoite on pönöttää lavalla sellaisessa kunnossa ettei mun tartte miettiä "Hitto kun mä satuin syömään vähän ohi" tai "Ei ois pitäny skipata sitä treeniä vaan siksi, että väsytti". Olen ihan varma, että mun motia tullaan koettelemaan moneen kertaan tässä kun ruuan määrä tipahtaa ja treenimäärä nousee ihan sata varmasti. Tiedän, etten pääse missään kohtaa helpolla ja käyn ihan varmasti taisteluita omassa pääkopassa.

Se mitä itse sokeriin tulee, mähän oon aivan posketon sokerihiiri. Pullat, karkit, suklaa, leivokset... you name it. Kaikki kelpaa! Herkkuhimo on pahin, mikä iskee silloin kun on nälkä ja silloin tätäkin likkaa koetellaan ihan huolella. Aina kun tekee herkkuja mieli, nappaan purkan suuhun ja keskityn miettimään mun tavoitetta. Sitä paitsi, ne herkut ei varmasti hylkää mua tän kisaprokkiksen aikana ja voin kertoa ettei yksikään suklaapala tällä hetkellä ole niin arvokas, että pilaisin alkaneen projektin samantien! Joka kerta kun tulee treeneissä se hetki, kun pääkoppa huutelee etten pysty tekemään lisää toistoja - mietin edelleen sitä kisakuntoa missä haluan esiintyä ja kummasti sieltä tulee aina vielä muutama rykäisy kohdelihakselle.

Mikä järki tässä hommassa sitten on? Mikä motivoi siihen, että vedän puoli vuotta tiukkaa dieettiä, kiskon bikinit päälle ja kiipeän lavalle kaiken kansan ihmeteltäväksi? Eihän siinä näin suoraan sanottuna ole mitään järkeä. Mua eniten motivoi se kehitys, kunnon eteneminen sekä myös se lopullinen päämäärä. Tykkään itse lihaksikkaasta kropasta ja sen rakentaminen on mulle erittäin motivoivaa puuhaa. Siksi motivoidun aina lisää kun lihaserottuvuus paranee, voimatasot kasvaa ja selkä leviää niin paljon etten mahdu kohta ovista sisälle. Yksi tärkeä asia tulee tässä kohtaa myös huomiona. Se tunne kun sun kroppa toimii ja palautuu sekä treeni kulkee. Se sokerin aiheuttama surkea pöhöinen olo ei vedä vertoja sille, kun heräät aamulla virkeänä aamupuuron ääreen. On sekin aika mahtia, että vaikka kiskoisin levyllisen suklaata - ei kehoni räjähdä nesteestä totaalisesti vaan seuraavan päivän pumppi tulee olemaan ultimaallinen :D


Siinä kohtaa kun lausuu kultaiset sanat: "Minä en pysty" on antanut itselleen luvan luovuttaa ja mukavuusalue voittaa. Kun pystyt vastaamaan tähän mörköön: "Totta helvetissä pystyn!", mennään aina seuraavalle tasolle. Siksi onkin hyvä miettiä onko ihmistyyppinä helposti luovuttava vai sellainen, joka ei pienestä säikähdä. Itse luovutan tietyissä asioissa liian herkästi, mutta treenaaminen on ollut aina sellainen sydämen asia missä en moista hyväksy itseltäni. Toisaalta, tämän saman moodin kun saan taistelua jokaisen elämän osa-alueelle - uskon monen asian sujuvan mallikkaasti. Siksi just SUN tarvii sanoa sille pienelle pääkopallesi: "Mä todellakin teen tän" ja kun poistut mukavuusalueelta - saat aivan uskomattomia tuloksia! Jos siis rakennat kesäkondista tai kiristelet kuntoa kesäksi ja nälkä vaivaa - muista se, ettei dieetti ole ikuinen. Yksikään herkku ei katoa kaupasta ja niitä voi vielä tässä elämässä syödä. Yksikään herkku tuskin on niiden dieetin tulosten arvoinen.




MAHTIA VIIKON JATKOA KAIKILLE JA HYVÄÄ VAPPUA!




SEKÄ 





2 kommenttia on "Mikä mua motivoi? "
  1. Tervetuloa dieettikelkkaan!! :D Kisaatko Fitnessurheilun kisoissa vai jo syyskuussa PCA:n kisoissa? :) Hirveästi tsemppiä, hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, thanks! Täällä aloteltiin jo nelosviikkoa dieettiä 8) Kilpailen IFBB:n alla eli lokakuun 7pv on mun game day :) Tsempit myös itsellesi!

      Poista