Social Media

PUHUTAAN SÄÄSTÖLIEKISTÄ

27. kesäkuuta 2018
Jos olet yhtään selannut joko Iltalehden kommenttikenttiä, Facebookin laihdutusfoorumeita tai ihan muuten vain laihdutukseen liittyviä keskusteluita - olet aivan varmasti törmännyt tähän sanahirviöön. Säästöliekki löytyy joka toiselta ihmiseltä eikä paino putoa sen takia. Välillä näkee ihan oikeasti sitä, että tätä käytetään myös tekosyynä ettei elintapoja "tarvitse" muuttaa tai toinen ääripää pelkää painonnousua, mikäli he alkavat syödä enemmän päästäkseen säästöliekistä irti. Ennen takajaloille hyppäämistä on hyvä muistaa, että kaikkien ei tarvitse muuttaa elintapojaan, mikäli kokee nykyisensä hyväksi ja toimivaksi eikä kaikilla se kroppa jumita. Nyt puhutaan tästä ilmiöstä, missä halutaan tehdä selkeästi asialle jotain, mutta tekosyitä löytyy yhtä paljon kuin suklaata lähikaupasta tai asiat on oikeasti tehty jo ihan vihkoon.

"Mikä tämä säästöliekki oikein on?"

Kyseessä on siis elimistön puolustautumistila, missä se pitää kiinni kaikesta mahdollisesta tulevasta ravinnosta eikä se päästä kehoa joko laihtumaan ollenkaan tai se hidastaa sitä erittäin merkittävästi. Keho tekee tämän sen takia, että elintoiminnot pysyvät mahdollisimman pitkään toimintakykyisinä ja ihminen pystyy toimimaan aliravitsemustilassa. Tämä on keholle luonnollinen tila, jota on ilmennyt jo ihmisen historiankin aikana nälänhätien yms. aikana, eikä sen idea ole siitä mihinkään muuttunut. 

Tila etenee kun perusaineenvaihdunta hidastuu hidastumistaan laihdutuksen aikana. Kun perusaineenvaihdunta hidastuu riittävästi vähäisen energiansaannin seurauksena, keho alkaa säästää itseään turhalta kulutukselta = laihtuminen hidastuu tai loppuu ja kehon vararavinto jätetään varastoon. Tämähän on ihan selkeä reaktio jos olet esimerkiksi autiomaassa ilman ruokaa pitkiä aikoja - pyrkii keho pitämään sinut hengissä mahdollisimman pitkään, eikö vain? Ainut vain, ettei nykyaikana länsimaissa ei hirveän monen tarvitse selviytyä luonnossa ruokaa etsien, vaan vararavinnosta koitetaan päästä eroon joko terveydellisistä, omista tai yhteisöllisistä syistä. Etenkin isoissa rysäyksissä missä kaloreita ei tule edes perusaineenvaihdunnan tai lämmönsäätelyn verran kehoon, aineenvaihdunta voi lyödä liinat kiinni. Tässä kohtaa on virhe nipistää ruuasta entisestään.  Sama asia kuin autolla ajaessa bensan loputtua painat vain kaasua, toivoen ettei auto jätä tielle, mutta lopulta jossain kohtaa se matka katkeaa. SIKSI, suositellaan hidasta painonpudotusta pitkällä tähtäimellä elintapoja muuttaen eikä kahden viikon pikadieettejä. Tämä ei ole ainoa syy siihen, että elämäntapamuutoksia tehdään pitkällä tähtäimellä mutta merkittävä osa sitä.

Yleisin virhe ja säästöliekin aiheuttaja ovat liian isot kalorimäärien pudotukset ja niissä pysytteleminen jatkuvalla syötöllä. Yleisimpiä määriä tuntuu olevan siinä 1000-1400kcal välissä olevat päiväsaannin dieetit ja jotkut vetävät vielä vähemmän sitä ruokaa koneeseen. Tällä määrällä jumputetaan se muutama hikilenkki tai muutama bodypump eikä se rasva pala siltikään? Välillä tilannetta korjataan mättöpäivällä (tai viikonlopulla), missä rasvaa ja hiilaria tankataan nälissään kaikesta, mitä eteen sattuu.



"MULLA ON TANKKAUSPÄIVÄ"

Aineenvaihdunnan ylläpidostahan liikkuu tuttu termi "tankkauspäivä" ja "cheat meal" ihmisten keskuudessa, jotka juontaa juurensa fitnessurheilijoiden kilpailudieetin tai off-kauden kehonhuijauspäivistä. Niiden idea on dieetin aikana täyttää hiilihydraatilla kehon lihasten glykogeenivarastoja(energiavarastoja), jotka tyhjenevät urheilun ja vähäisen hiilarin saannin seurauksena nopeasti sekä ne myös ylläpitävät aineenvaihduntaa (Kilpailemaan menevän kilpailijan dieetti kestää n. puoli vuotta, joten se on pitkä aika pitää aineenvaihdunta käynnissä, että rasvan palaminen on optimi). Niiden idea ei ole vetää aamusta iltaan kuuppa täyteen mäkkiä, heseä ja suklaata vaan hiilari revitään kehoon mahdollisimman järkevistä lähteistä (esim. puuro, leipä tms) ja osa ruokavalion rasvasta ja protskusta korvataan hiilarilla. Tankkauspäiviä tottakai käytetään ihan perinteisissä painonpudotuksissakin, että aineenvaihduntaa saadaan pidettyä yllä. Hiilarin tankkaaminen kyllä näkyy ja tuntuu, sillä itselläni esimerkiksi pumppi on aivan jäätävä tankkauksen jälkeen sekä myös hiki lentää kuin pienellä sialla. 

Tasaiset ruokailuvälit eivät ole urbaanilegenda eikä niistä puhuta turhaan. Myöskään sanonta: "syömällä laihtuu" ei myöskään ole vain kahvipöydän täytekeskustelun aihe, vaan aivan täyttä asiaa. Ei ole kauan kun mainitsin ihan keskustellessani omasta dieetistäni, että aikuisille pätee täysin samat viidakon lait kuin lapsillekin. Herkkuja kannattaisi syödä vasta sitten kun oikea ruoka on syöty ja on myös syöty tasaisesti pitkin päivää. Tällöin ylilyönnin vaara pienenee kun ei tule missään kohtaa tilaa, jolloin olet aivan järjettömän nälkäinen. Kun keho saa säännöllisesti ja tasaisesti safkaa koneeseen, se uskaltaa päästää myös ylimääräisestä vararavinnosta irti. Sen ei tarvitse tällöin pelätä nälkäkuolemaa eikä kehontoimitojen ehtymistä. Sekä varsinaisten "vapaasyöntipäivien" ja "mättöpäivien" pito vähenee huomattavasti kun homma rullaa jo arkirutiineissa. 

"Miten sitten siitä säästöliekistä pääsee eroon?" 

Jos tämä sattuisi omalle kohdalleni, hankkiutuisin ihmisen pakeille, joka osaa tehdä ruokavalion ja liikuntasuunnitelman aineenvaihdunnan käynnistämiseksi. Ainut vika tässä on vain se, että säästöliekistä eroon pääsyyn ei ole mitään tiettyä aikarajaa. Jos olet vetänyt useamman vuoden tekniikalla syöden aivan liian vähän tai syöden miten sattuu -> on sen korjaaminen todennäköisesti kuukausien tai vuosien prosessi. Myös ikä ja geeniperimä vaikuttavat tähän, sillä tunnetusti aineenvaihdunta on vilkkaampaa kaksikymppisellä kuin nelikymppisellä. Aika näyttää. Tässäkään kohtaa en odottaisi isoja muutoksia edes viikkotasolla. 

Yleisimmät korjausmetodit ovat ruuan määrän lisääminen merkittävästi ja liikunnan sovittaminen ruokavalioon, jotta tila saadaan kokonaan korjattua tai painonpudotus saadaan jatkumaan tasaisesti. Väitän, että on paljon mukavampaa syödä vähän enemmän ja lisätä liikuntaa kuin pudottaa painoa kitudieeteillä (olettaen, että ihminen on perusterve). Siksi tässä tilanteessa turvautuisin ihmisen hoiviin, joka tietää ummet ja lammet tästä asiasta. 



"Syön vähän kun ei ole nälkä, pärjään syömällä kerran päivässä"

Tähän pystyn myös vastaamaan koska tiedän tasan tarkkaan, että kyseiseen olotilaan kyllä tottuu. Aikanaan tallitöitä tehdessäni en syönyt aamupalaa ennen aamutalliin lähtöä, ensimmäinen ruoka tuli joskus kolmen-neljän aikaan päivällä ja seuraava pieni iltapala vasta myöhään illalla (joskus olin niin väsynyt, että painuin vain nukkumaan suoraan kotiin tultuani). Keho ei huutanut ruokaa missään kohtaa päivää ja pystyin toimimaan silti fyysistä työtä tehdessäni, mutta se kyllä näkyi myöskin kehossa. Muistan yrittäneeni dieetata muutaman kilon pöhöttyneestä olemuksestani mutta ei se fläsä liikkunut yhtään mihinkään, vaikka miten ryskäsin 10h päivässä tallilla ja lenkkeilin vielä päälle. Keho imaisi kaiken vain itseensä pitääkseen meikäläisen työkuntoisena ja selväjärkisenä(toisaalta sitä en kyllä ole edelleenkään, vaikka väitänkin syöväni erittäin hyvin nykyään). Tämä on juurikin se tila, missä keho ei todellakaan tiedä milloin sitä ruokaa saa ja uskaltaako siitä vararasvasta ottaa hirveästi energiaa käyttöön jos seuraava ruoka tuleekin, vaikka kahden päivän kuluttua. Tietenkin tästä voi seurata muutakin kuin vain säästöliekki, mutta ei lähdetä pidentämään tätä postausta lukukelvottomaksi.

Joka tapauksessa summa summarum on se, että älä missään nimessä aja kehoa ahtaalle ja rakasta sitä 😘 Se on sun mukana koko elämän ajan, joten sitä kannattaa kohdella myös sen arvoisesti. Herkutella saa ja pitää, mutta älä missään kohtaa mene niin limiitille, että alat laskea salaatin kaloreita tai kieltäytyä juuri paistetusta sämpylästä. 💖



KURKKAA MYÖS EDELLINEN POSTAUS:





    
@tessavain


     
@tessaolsbo




Post Comment
Lähetä kommentti